Siirry pääsisältöön

Uusi pyörä!

NBD!

Aiemmissa postauksissa mainittu pyöräkuume EI TODELLAKAAN laskenut. Niinhän siinä sitten kävi, että laitoin Divergen fillaritoriin ja yllättävän nopean yhteydenoton jälkeen vanha pyörä lähti Jyväskylän suuntaan. Mitäpä sitä enempää miettimään, pyörä kiertoon vaan! Syyskuun lopun lämpimät kelit ja maantiekauden jatkuminen lisäsi pyöräkuumetta entisestään.

Vaihtoehtoina oli seuraavanlaisia hiilikuiturunkoisia pyöriä:

- Canyon Endurance CF SL 

- Cube Axial GTC Carbon

- Cube Attain GTC Race Carbon

- Specialized Tarmac SL6 Carbon

- Specialized Roubaix

- Trek Domane SL5

Hintahaarukka oli 2000-3000 euron välissä. Osasarjat kandidaateissa vaihtelivat Shimanon 105:stä Ultegraan. Ns. postimyyntipyörät(Canyon ja Cube) kiinnostivat hinnan takia. Toimitukset niissä olisivat olleet yksinkertaisesti liian pitkät, tälle kaudelle ei olisi ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tien päälle, ehkä ei edes trainerille. Lisäksi Canyonista itselläni ei ole aiempaa kokemusta, Cubeja minulla on ollut jopa kaksi. Pyörien saatavuus kivijalkaliikkeistä on ollut koko kesän ajan haasteellinen. Kuulemma tiettyjä malleja saa ajoon vasta ensi keväälle/kesälle(!).

Kriteerit pyörävalintaan olivat mm. rungon keveys/jäykkyys(hiilikuitu), soveltuvuus endurance-tyyppiseen pyöräilyyn, renkaan leveys 28-32 mm, hydrauliset levyjarrut, hyvä osasarja ja hyvät kiekot. Yksi vaihtoehto olisi ollut jättää Diverge reissukäyttöön ja hommata kevyempi maantietykki sille kaveriksi sileille lenkeille. Vannejarrullisia hiilikuitupyöriä on juuri nyt fillaritorissa paljon myynnissä. 

Tuli pähkäiltyä monenlaista vaihtoehtoa. Mm. Specializedin Tarmac olisi keveydeltään huippuluokkaa, mutta epätasaisilla alustoilla vähemmän käytännöllinen. Trek Domane taas monipuolisempi pyörä reilulla rengastilalla ja molempien päiden vaimennuksella. Domanen ns. karvalakkimallit ovat lähes 10-kiloisia. Mielestäni se on paljon kuiturunkoiseksi, koska alumiinirunkoinen Divergekin painoi 10 kiloa.

Fillaritoria viimeisen kuukauden aktiivisesti selanneena löysin kiinnostavan pyörän: Specialized Roubaix. Geometrialtaan se on hyvin lähellä Divergeä, runkokokokin olisi sama kuin vanhassa pyörässä ja kyseessä kuulemma vähän ajettu yksilö. Tässä Roubaixissa oli sen verran päivitettyä osaa, että päätin ostaa sen pitkän arpomisen jälkeen pois. Mm. Rovalin kevyet kiekot(bonuksena tubeless ready) ja Ultegran osat vaikuttivat ostopäätökseen. Kovan pyöräkuumeen omaavana pyörä piti myös saada heti "ajoon", en olisi malttanut odottaa esim. marraskuuhun pyörän saapumista.

Ensituntuma Roubaixiin on tietyllä tavalla tuttu, Divergessä oli mm. sama satula ja sama tanko. Kiekot ovat hieman lähempänä runkoa. Vain yhden(!) asteen ero etuhaarukan kulmassa on näköjään huomattavan iso. Jyrkempi kulma tekee pyörästä ketterämmän mutkissa. Pyörän keveys kiihdyttää vauhtia vähemmällä vaivalla, joten "putkelta" polkeminen tuntuu huomattavasti mukavammalta edelliseen pyörään verrattuna. Pyörässä on molemmissa päissä pieni jousto, joka tuo mukavuutta pyöräilyyn varsinkin pitkillä matkoilla. Ultegra-voimansiirto on toistaiseksi laadukkainta mitä pyörissäni on ollut. Myös sähköinen Di2-versio oli pöydällä, mutta ylitti budjetin aika reippaasti.

Maantiekausi ei valitettavasti enää kovin kauaa kestä, mutta toivoisin pääseväni vielä muutaman kerran lenkittämään Roubaixia. Pitänee kehittää ensi kaudellekin joku maakuntahaasteen kaltainen projekti. Uusi pyörä tuo ainakin lisää motivaatiota ensi kesän reissuille!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maakuntahaaste 2020 ajettu! Loppuyhteenveto

Se oli siinä! 5 reissua, yli 1100 poljettua kilometriä, täysin tuntemattomia paikkoja, hienoja ihmisiä, hienoja maisemia, reitin suunnittelua, pyörän huoltoa, pyörän säätöä, kateissa olevien pyöräkamojen etsimistä, elektronisten laitteiden latausta, tankkausta, lihaskipuja, navigointia, eksymistä yms. yms. Maakuntahaaste on todellakin antanut enemmän mitä se on ottanut. Olen saanut uusia kokemuksia pyöräillessäni Länsi-Suomen maakunnissa. En tietenkään voi laittaa maakuntia paremmuusjärjestykseen, mutta alla muutamia mietteitä kaikista viidestä reissusta: 1. KESKI-SUOMI 29.5.2020, 216 km, keskituntinopeus 25,6 km/h - Ylämäkeä ylämäen perään, onneksi myös alamäkiä. - Haapamäen asemanseutu reitin ehdoton "helmi", alueen historia on erityisen kiinnostava. - Etelä-Pohjanmaahan verrattuna Keuruulla todellakin huomaa olevansa Keski-Suomessa(järvet, maastot, murre). - Reilun 20 kilometrin mittaisella kelirikkoisella hiekkatiellä sai jännittää kestääkö renkaat loppuun saakka.   2. PO

Miksi valitsin juuri gravel-pyörän?

Maantiepyöräily on koukuttava laji! Hommasin muutama vuosi sitten ensimmäisen maantiepyörän, jolla pääsin sisään maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan. Maastopyöräilyyn verrattuna ensimmäinen maantielenkki maantiepyörällä tuntui uskomattoman kevyeltä kun oli tottunut ajamaan aiemmin vain nappularenkaisella maasturilla. Ajoasento oli aluksi outo ja laji tuntui jopa liiankin erilaiselta mihin olin tottunut. Ensimmäiset minulle "pitkät" lenkit olivat alkuun n. 50 kilometrin mittaisia. Pikkuhiljaa sain psyykattua itseni myös pidemmille lenkeille. Maantiepyörässä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, se sopi vain lähinnä asfalttilenkeille. Mikä ihmeen gravel? Maantiepyörä sai lähteä. Uusi pyörä tulisi tilalle, mutta minkälainen? Maantiepyöräni ei mielestäni ollut tarpeeksi monipuolinen pitkille reissuille. Se ei olisi kestänyt kunnolla ylimääräistä lastia. Eihän yli 150 kilometrin reissulle voi lähteä vain yhdellä banaanilla. Tavaratelineiden kiinnityspisteitäkään o