Siirry pääsisältöön

Uusi pyörä!

NBD!

Aiemmissa postauksissa mainittu pyöräkuume EI TODELLAKAAN laskenut. Niinhän siinä sitten kävi, että laitoin Divergen fillaritoriin ja yllättävän nopean yhteydenoton jälkeen vanha pyörä lähti Jyväskylän suuntaan. Mitäpä sitä enempää miettimään, pyörä kiertoon vaan! Syyskuun lopun lämpimät kelit ja maantiekauden jatkuminen lisäsi pyöräkuumetta entisestään.

Vaihtoehtoina oli seuraavanlaisia hiilikuiturunkoisia pyöriä:

- Canyon Endurance CF SL 

- Cube Axial GTC Carbon

- Cube Attain GTC Race Carbon

- Specialized Tarmac SL6 Carbon

- Specialized Roubaix

- Trek Domane SL5

Hintahaarukka oli 2000-3000 euron välissä. Osasarjat kandidaateissa vaihtelivat Shimanon 105:stä Ultegraan. Ns. postimyyntipyörät(Canyon ja Cube) kiinnostivat hinnan takia. Toimitukset niissä olisivat olleet yksinkertaisesti liian pitkät, tälle kaudelle ei olisi ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tien päälle, ehkä ei edes trainerille. Lisäksi Canyonista itselläni ei ole aiempaa kokemusta, Cubeja minulla on ollut jopa kaksi. Pyörien saatavuus kivijalkaliikkeistä on ollut koko kesän ajan haasteellinen. Kuulemma tiettyjä malleja saa ajoon vasta ensi keväälle/kesälle(!).

Kriteerit pyörävalintaan olivat mm. rungon keveys/jäykkyys(hiilikuitu), soveltuvuus endurance-tyyppiseen pyöräilyyn, renkaan leveys 28-32 mm, hydrauliset levyjarrut, hyvä osasarja ja hyvät kiekot. Yksi vaihtoehto olisi ollut jättää Diverge reissukäyttöön ja hommata kevyempi maantietykki sille kaveriksi sileille lenkeille. Vannejarrullisia hiilikuitupyöriä on juuri nyt fillaritorissa paljon myynnissä. 

Tuli pähkäiltyä monenlaista vaihtoehtoa. Mm. Specializedin Tarmac olisi keveydeltään huippuluokkaa, mutta epätasaisilla alustoilla vähemmän käytännöllinen. Trek Domane taas monipuolisempi pyörä reilulla rengastilalla ja molempien päiden vaimennuksella. Domanen ns. karvalakkimallit ovat lähes 10-kiloisia. Mielestäni se on paljon kuiturunkoiseksi, koska alumiinirunkoinen Divergekin painoi 10 kiloa.

Fillaritoria viimeisen kuukauden aktiivisesti selanneena löysin kiinnostavan pyörän: Specialized Roubaix. Geometrialtaan se on hyvin lähellä Divergeä, runkokokokin olisi sama kuin vanhassa pyörässä ja kyseessä kuulemma vähän ajettu yksilö. Tässä Roubaixissa oli sen verran päivitettyä osaa, että päätin ostaa sen pitkän arpomisen jälkeen pois. Mm. Rovalin kevyet kiekot(bonuksena tubeless ready) ja Ultegran osat vaikuttivat ostopäätökseen. Kovan pyöräkuumeen omaavana pyörä piti myös saada heti "ajoon", en olisi malttanut odottaa esim. marraskuuhun pyörän saapumista.

Ensituntuma Roubaixiin on tietyllä tavalla tuttu, Divergessä oli mm. sama satula ja sama tanko. Kiekot ovat hieman lähempänä runkoa. Vain yhden(!) asteen ero etuhaarukan kulmassa on näköjään huomattavan iso. Jyrkempi kulma tekee pyörästä ketterämmän mutkissa. Pyörän keveys kiihdyttää vauhtia vähemmällä vaivalla, joten "putkelta" polkeminen tuntuu huomattavasti mukavammalta edelliseen pyörään verrattuna. Pyörässä on molemmissa päissä pieni jousto, joka tuo mukavuutta pyöräilyyn varsinkin pitkillä matkoilla. Ultegra-voimansiirto on toistaiseksi laadukkainta mitä pyörissäni on ollut. Myös sähköinen Di2-versio oli pöydällä, mutta ylitti budjetin aika reippaasti.

Maantiekausi ei valitettavasti enää kovin kauaa kestä, mutta toivoisin pääseväni vielä muutaman kerran lenkittämään Roubaixia. Pitänee kehittää ensi kaudellekin joku maakuntahaasteen kaltainen projekti. Uusi pyörä tuo ainakin lisää motivaatiota ensi kesän reissuille!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maakuntahaasteen etappi nro 2, 14.6.2020, POHJANMAA 245 km

  Rannikolle pyörällä Lauantai-iltana viimehetken tsekkaukset pyörään: Ilmanpaineet 5-6 bariin, satulalaukun tarkistus, lisää öljyä ketjuihin, takavalo satulaputkeen kiinni jne. Ennen nukkumaan menoa vielä pientä reitin suunnittelua. Sunnuntaina aamulla kello herätti klo 7. Muistin, että kännykän akku oli illalla lähes tyhjä. Äkkiä lataukseen, lähtö olisi jo reilun tunnin päästä ja akku pitää olla mielellään täynnä. Sovin jo aiemmin pyöräseuran Markuksen kanssa tulevasta reissusta. Startti olisi Seinäjoen ABC:lla, josta lähdettäisiin Vaasan suuntaan klo 9. Aamiaiseksi leipää, kahvia ja mysliä. Näillä eväillä pärjäisi ainakin ensimmäiset 50 kilometriä hienosti. Tällä kertaa en laittanut vaakaputkilaukkua kiinni, joten banaanit, geelit, energiapatukat, varavirtalähde, laturin piuha ja kännykkä+lompakko piti saada mahtumaan ajopaidan takataskuihin. Vielä aurinkorasvaa iholle. Päivälle oli luvattu lähes 30 astetta lämmintä(!) ja sitten vaan matkaan. Alkutaipaleella. ...

Maakuntahaasteen etappi nro 3, reitin suunnittelua

Seuraava pyöräilyseikkailu Kolme maakuntaa jäljellä: Satakunta, Pirkanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Missään näistä en ole kunnolla pyörällä aiemmin käynyt. Keski-Pohjanmaan raja on kauimpana näistä kolmesta: n. 100 kilometriä Seinäjoelta pohjoiseen. Kahden muun maakunnan rajat ovat parikymmentä kilometriä lähempänä. Periaatteessa ei ole väliä minne suuntaan seuraavaksi, mutta ajattelin ottaa seuraavaksi käsittelyyn Pirkanmaan. Pirkanmaasta tulee ensimmäisenä mieleen Tampere. Tekisi kyllä mieli käydä siellä, mutta suuntaansa tulee matkaa 180 kilometriä(!). Ehkä jonakin toisena kesänä sitten. Virrat on lähempänä ja on hieno pitäjä. Taidanpa suunnata Virroille. Itse asiassa Killinkoskella käydessäni kävin jo rajalla, mutta tällä kertaa voisin käydä ihan kaupungin keskustassa asti. Virroille menee mukavia pikkuteitä mm. Alavuden ja Peräseinäjoen kautta. Reitti voisi kulkea jompaa kumpaa pitkin Virroille ja toista reittiä takaisin. Reitti saattaa vielä muuttua, mutta alustavasti se voisi olla Sei...

Jatkuva pyöräkuume!

Pyöräily on välineurheilua? Miksi harrastajat hankkivat uusia pyöriä? Mikä vika vanhassa on? Miksi joillakin pyöräilijöillä on yli 5 fillaria tallissaan? Hyviä kysymyksiä. Väitän ettei moni harrastaja hommaa ultrakevyttä maantiepyörää tai täysjoustopyörää talliin pölyyntymään. Niillä ajetaan, niitä puunataan, niihin vaihdetaan osia ja niistä pidetään huolta. Voiko yhdellä pyörällä ajaa millä tahansa alustalla? Totta kai voi, eihän sitä kukaan estä. Jokainen tekee oman päätöksen pyörävalinnoistaan. En pidä itseäni superharrastajaksi pyöräilyn saralla, vaikka pyöräilen lähes joka päivä. Työmatkat kuljen aina pyörällä kun se on mahdollista. Kesät talvet. Pyörälenkillekin on päästävä, maakuntareissuista puhumattakaan. Minulla on toki muutakin elämää ja muitakin harrastuksia on kuin pelkkää pyöräilyä.  Jatkuva pyöräkuume on silti koko ajan päällä. Tällä hetkellä molemmat pyöräni on suhteellisen tuoreita, mutta nälkä kasvaa syödessä. Kaluston ja varusteiden hankkimisen osalta olen p...