Fillarilla viiteen maakuntaan

  Fillarilla Satakuntaan!   Kesä alkaa olemaan lopuillaan. Tähän asti maantiekilometrejä on tullut reilut 2000 ja maastokilometrejä vajaa 1000. Satakunnan reissulta tulee vielä x-määrä kilometrejä, joten reilut 3000 kilometrin paremmalle puolelle pääsen tälle kaudelle. Olen huomannut useampana vuonna, että loppukesästä pyöräilymotivaatio ei ole enää huipussaan. Kylmät, sateiset ja pimeät olosuhteet ei aina innosta lähtemään tien päälle.   Satakunnan rajalle on Seinäjoelta matkaa n. 80 kilometriä. 160 kilometrin reissu olisi siis tiedossa, jos ajaisin lyhintä mahdollista reitti satakunnan rajalle ja takaisin. Tämän kesän maakuntahaasteen neljä edellistä reittiä ovat olleet kaikki yli 200 kilometrin mittaisia, joten tämä viimeinen viides reissu olisi tyhmää jättää alle sen. Minähän ajan sen vaikka lumisateessa! Reilun 2000 asukkaan Karvia on Satakunnan puolella, josta pääsisi Kauhajoen suuntaan melko näppärästi. Alun perin Poriin ajaminen oli myös pöydällä mutten pysty syyskuussa tekemää

  Kohti pohjoista! Aamu lähti käyntiin klo 5:30 ruisleivän ja mehun voimalla. Edellisenä iltana olin jo pakannut vaakalaukkuun hieman evästä ja muuta pyöräilytavaraa. Näille matkoille valmistautuminen on suoraan sanottuna hieman hermoja raastavaa touhua, jättäisin sen mielelläni jollekin muulle. Tien päällä tulee joskus huomattua, että olen unohtanut jotain tärkeää esim. lukon, varavirran tai jonkun muun kotiin. Tällä kertaa näytti olevan kaikki mukana. Lastattu pyörä valmiina päivän koettelemuksiin Reittisuunnitelmaan tuli hieman muutoksia kun hoksasin, että Lapuan(eikä Hellanmaan) kautta kannattaisikin ajaa. Lapualle asti menee erittäin tuttu pikkutie, jota pitkin ajan usein maantielenkeilläni. Isoille teille ei tarvinnut poiketa ennen Uuttakaarlepyytä, reitti kulkee koko ajan Lapuanjoen itäpuolta samankaltaisesti kuin Raippaluodon reissullakin kun ajoimme Markuksen kanssa Kyröjoen itäpuolta Vaasaan. Lapualta toki Ylihärmän suuntaan on n. 10 kilometrin hiekkataipale, onneksi tie oli