Fillarilla viiteen maakuntaan

NBD! Aiemmissa postauksissa mainittu pyöräkuume EI TODELLAKAAN laskenut. Niinhän siinä sitten kävi, että laitoin Divergen fillaritoriin ja yllättävän nopean yhteydenoton jälkeen vanha pyörä lähti Jyväskylän suuntaan. Mitäpä sitä enempää miettimään, pyörä kiertoon vaan! Syyskuun lopun lämpimät kelit ja maantiekauden jatkuminen lisäsi pyöräkuumetta entisestään. Vaihtoehtoina oli seuraavanlaisia hiilikuiturunkoisia pyöriä: - Canyon Endurance CF SL  - Cube Axial GTC Carbon - Cube Attain GTC Race Carbon - Specialized Tarmac SL6 Carbon - Specialized Roubaix - Trek Domane SL5 Hintahaarukka oli 2000-3000 euron välissä. Osasarjat kandidaateissa vaihtelivat Shimanon 105:stä Ultegraan. Ns. postimyyntipyörät(Canyon ja Cube) kiinnostivat hinnan takia. Toimitukset niissä olisivat olleet yksinkertaisesti liian pitkät, tälle kaudelle ei olisi ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tien päälle, ehkä ei edes trainerille. Lisäksi Canyonista itselläni ei ole aiempaa kokemusta, Cubeja minulla on ollut jop

Se oli siinä! 5 reissua, yli 1100 poljettua kilometriä, täysin tuntemattomia paikkoja, hienoja ihmisiä, hienoja maisemia, reitin suunnittelua, pyörän huoltoa, pyörän säätöä, kateissa olevien pyöräkamojen etsimistä, elektronisten laitteiden latausta, tankkausta, lihaskipuja, navigointia, eksymistä yms. yms. Maakuntahaaste on todellakin antanut enemmän mitä se on ottanut. Olen saanut uusia kokemuksia pyöräillessäni Länsi-Suomen maakunnissa. En tietenkään voi laittaa maakuntia paremmuusjärjestykseen, mutta alla muutamia mietteitä kaikista viidestä reissusta: 1. KESKI-SUOMI 29.5.2020, 216 km, keskituntinopeus 25,6 km/h - Ylämäkeä ylämäen perään, onneksi myös alamäkiä. - Haapamäen asemanseutu reitin ehdoton "helmi", alueen historia on erityisen kiinnostava. - Etelä-Pohjanmaahan verrattuna Keuruulla todellakin huomaa olevansa Keski-Suomessa(järvet, maastot, murre). - Reilun 20 kilometrin mittaisella kelirikkoisella hiekkatiellä sai jännittää kestääkö renkaat loppuun saakka.   2. PO

Nokka kohti etelää! Edellisessä postauksessa mainitsin etten tiennyt milloin saisin viimeisen etapin ajettua. Perjantaina tuli ajatus lähteä matkaan sunnuntaina. Lauantaina sitten pakkailin jo pyöräilyvarusteita ja rasvailin ketjua. Lähtö olisi aamusta klo 9. Olen käynyt ajamassa kesällä pari kertaa ns. sunnutaisatasen maantieporukkalla ja nytkin oli mielessä lähtisinkö ajamaan vain tuon satasen lenkin. Alkumatkan suunta Karvialle oli kuitenkin sama niin ajoin ryhmässä Koskenkorvalle ja jatkoin siitä "soolona" Kurikkaan. Porukka-ajot on aina mukavia kun saa vaihtaa ajatuksia muiden pyöräilijöiden kanssa ja varsinkin jonon peräpäässä ilmanvastus tuntuu niin olemattomalta, että matka taittuu kuin itsestään.   Ravitseva aamiainen Sunnuntaina aamusta kello herätti jo seitsemältä kun piti tsekata vielä tarvittavat kamppeet. Hukassa oli mm. irtolahkeet. Kaikki kuitenkin löytyi. Tällä kertaa lähdin matkaan kevyemmällä varustuksella ilman vaakaputkilaukkua. Kaikki tavara(kännykkä, ba

  Fillarilla Satakuntaan!   Kesä alkaa olemaan lopuillaan. Tähän asti maantiekilometrejä on tullut reilut 2000 ja maastokilometrejä vajaa 1000. Satakunnan reissulta tulee vielä x-määrä kilometrejä, joten reilut 3000 kilometrin paremmalle puolelle pääsen tälle kaudelle. Olen huomannut useampana vuonna, että loppukesästä pyöräilymotivaatio ei ole enää huipussaan. Kylmät, sateiset ja pimeät olosuhteet ei aina innosta lähtemään tien päälle.   Satakunnan rajalle on Seinäjoelta matkaa n. 80 kilometriä. 160 kilometrin reissu olisi siis tiedossa, jos ajaisin lyhintä mahdollista reitti satakunnan rajalle ja takaisin. Tämän kesän maakuntahaasteen neljä edellistä reittiä ovat olleet kaikki yli 200 kilometrin mittaisia, joten tämä viimeinen viides reissu olisi tyhmää jättää alle sen. Minähän ajan sen vaikka lumisateessa! Reilun 2000 asukkaan Karvia on Satakunnan puolella, josta pääsisi Kauhajoen suuntaan melko näppärästi. Alun perin Poriin ajaminen oli myös pöydällä mutten pysty syyskuussa tekemää

  Kohti pohjoista! Aamu lähti käyntiin klo 5:30 ruisleivän ja mehun voimalla. Edellisenä iltana olin jo pakannut vaakalaukkuun hieman evästä ja muuta pyöräilytavaraa. Näille matkoille valmistautuminen on suoraan sanottuna hieman hermoja raastavaa touhua, jättäisin sen mielelläni jollekin muulle. Tien päällä tulee joskus huomattua, että olen unohtanut jotain tärkeää esim. lukon, varavirran tai jonkun muun kotiin. Tällä kertaa näytti olevan kaikki mukana. Lastattu pyörä valmiina päivän koettelemuksiin Reittisuunnitelmaan tuli hieman muutoksia kun hoksasin, että Lapuan(eikä Hellanmaan) kautta kannattaisikin ajaa. Lapualle asti menee erittäin tuttu pikkutie, jota pitkin ajan usein maantielenkeilläni. Isoille teille ei tarvinnut poiketa ennen Uuttakaarlepyytä, reitti kulkee koko ajan Lapuanjoen itäpuolta samankaltaisesti kuin Raippaluodon reissullakin kun ajoimme Markuksen kanssa Kyröjoen itäpuolta Vaasaan. Lapualta toki Ylihärmän suuntaan on n. 10 kilometrin hiekkataipale, onneksi tie oli