Siirry pääsisältöön

Maakuntahaasteen viimeinen etappi 6.9.2020, SATAKUNTA 205 km

Nokka kohti etelää!

Edellisessä postauksessa mainitsin etten tiennyt milloin saisin viimeisen etapin ajettua. Perjantaina tuli ajatus lähteä matkaan sunnuntaina. Lauantaina sitten pakkailin jo pyöräilyvarusteita ja rasvailin ketjua. Lähtö olisi aamusta klo 9. Olen käynyt ajamassa kesällä pari kertaa ns. sunnutaisatasen maantieporukkalla ja nytkin oli mielessä lähtisinkö ajamaan vain tuon satasen lenkin. Alkumatkan suunta Karvialle oli kuitenkin sama niin ajoin ryhmässä Koskenkorvalle ja jatkoin siitä "soolona" Kurikkaan. Porukka-ajot on aina mukavia kun saa vaihtaa ajatuksia muiden pyöräilijöiden kanssa ja varsinkin jonon peräpäässä ilmanvastus tuntuu niin olemattomalta, että matka taittuu kuin itsestään.  

Ravitseva aamiainen
Sunnuntaina aamusta kello herätti jo seitsemältä kun piti tsekata vielä tarvittavat kamppeet. Hukassa oli mm. irtolahkeet. Kaikki kuitenkin löytyi. Tällä kertaa lähdin matkaan kevyemmällä varustuksella ilman vaakaputkilaukkua. Kaikki tavara(kännykkä, banaanit, laturi ja energiapatukat) piti mahduttaa ajopaidan selkätaskuun. Taukopaikkoja toki oli, mutta harvemmassa varsinkin Karvian suunnalla.

Reipasta porukkaa!
Lyhyt tauko Koskenkorvan Seolla
Matkaan lähdettiin tasan yhdeksältä Seinäjoen keskustan liepeiltä. Alkumatka meni kevyesti hyvästä lämmittelystä ja aurinkokin alkoi mukavasti paistamaan. Irtolahkeitten mukaan ottaminen tuntui tässä vaiheessa täysin turhalta. Koskenkorvan Seolla otin vielä voimakahvit ennen isoa urakkaa. Maantieporukka lähti omille reiteilleen Huissin suuntaan. Harmi kun en saanut ketään lähtemään seurakseni Karvialle. Onhan tietysti 100 ja 200 kilometrin lenkillä iso ero.

Tripuusenmäentien silta

Mutkaista tietä ennen Kauhajokea
Pintabisnestä
Viime kesänä ajoin fillarilla Seinäjoelta Kauhajoelle isompaa tietä, joka kulkee Kainastonjoen itäpuolta. Tällä kertaa jatkoin Koskenkorvalta Panttilan suuntaan. Tie on huomattavasti rauhallisempi. Huonopäällysteinen pyörätie tosin pakotti ajamaan ajoradan puolella. Kurikan kohdalla taivas alkoi näyttämään erittäin tummalta. Sadetutka näyttikin aamulla pilviä juuri Etelä-Pohjanmaan eteläpuolella. Kurikan jälkeen en vielä kastunut, mutta juuri ennen Kauhajokea alkoi sataa.

Kauhajoen Kasino
Kauhajoella on hyväpintaisia pyöräteitä, huomasin sen jo viime kesänä!

Alun perin oli tarkoitus ajaa 44-tietä pitkin Karvialle, mutta jatkoin tiekylttien mukaisesti Karvialle. Kyseinen reitti menikin Nummijärven kautta. Tajusin asian vasta vähän myöhemmin. Nummijärvi on kuuluisa Nummirock-festivaalista, jossa itsekin kävin 90-luvun lopulla. Itse asiassa tuttuni postasi facebookkiin hiljattain vuoden 1998 artistikattauksesta, johon kuului mm. Yhdysvaltalaiset Slayer, Pantera ja Dream Theater. Pesunkestävänä hevimiehenä olen edelleen ylpeä siitä, että kerkesin näkemään Panteran tuolloin Nummijärvellä. 6 vuotta myöhemmin vuonna 2004 bändin ilmiömäinen kitaristi Darrell Abbott(Dimebag) ammuttiin lavalle kesken esiintymisen Ohiossa Yhdysvalloissa. 

Hiekkaharjuista maastoa Nummijärvellä

Nummirock
Nummijärveltä suuntasin Karvialle sateessa. Vähän ennen Satakunnan rajaa tulikin vastaan n. 10 kilometrin hiekkataipale. Hyvä hiekkapinta on usein paikoitellen jopa parempi kuin huono asfaltti, mutta sateella rapa lentää ja sotkee pyörän voimansiirron, jarrut ja miehen. Parhaita ajo-olosuhteita ei aina voi valita, vaikka kuinka tuijottelisi sadetutkaa. Tässä vaiheessa irtolahkeet olivat sittenkin hyvä keksintö, ilman niitä olisi tullut kylmä.

Jo ennen reissun puoliväliä pyörä oli pesun tarpeessa
Karvia
Karvian Salen pihassa sadetta pitämässä
Karvialle tullessa kävin täydentämässä juomapulloa paikallisessa Salessa ja ostin myös pientä purtavaa. Matkaa Karvialta Jalasjärven Juustoporttiin on n. 40 kilometriä. Matkan varrella jossakin Ilvesjoen jälkeen huomasin ison määrä rekka-autokalustoa vanhan koulun tms. pihamaalla. En ole ikinä nähnyt niin isoa määrää raskasta kalustoa keskellä "korpea". Oli pakko käydä ihmettelemässä ihan pihassa asti.

Taideteos Karvialla
Rekkoja tien varressa
Sisu NA-140 BT telakuorma-auto eli "Nasu" 
 
Puskutraktoreita

Juustoportilla oli tarkoitus pitää kahvitauko. Ruuhkaa kassalla tuntui olevan sen verran paljon, että tyydyin vähemmän ruuhkaisemman kaupan tarjontaan: gatorade-juomaan ja pähkinöihin. 50 kilometrin loppurutistus alkoi pienen tauon jälkeen Seinäjoen suuntaan. Vilkkaan 3-tien varressa kulkee pienempi tie vieressä, jossa ajaa mm. traktroreita ja mopoja. Pyöräilijälle tällainen pikkutie on leppoinen polkea kun ohittavat autot eivät aja niin läheltä. Jalastuulen huoltoasemalta Seinäjoelle tuota pikkutietä ei enää ole, mutta liikenne on myös vähäisempää.

Pikkutie 3-tien varressa, jossa maximinopeus 40 km/h

Juustoportti Jalasjärvellä
 
Vielä olisi hyviä pyöräilykelejä tarjolla. Ehkä nämä yli 100 kilometrin reissut on tältä kaudelta nähty, mutta lokakuuhun saakka olisi tarkoitus vielä pyöräillä maanteillä. 

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti!
 
Statistiikkaa:

Reitti: Seinäjoki-Koskenkorva-Kurikka-Kauhajoki-Nummijärvi-Karvia-Jalasjärvi-Seinäjoki

Reitin pituus: 205 km
Ajoaika:8:05:59
Kokonaisaika taukoineen: 9:29:02
Lähtö Seinäjoelta: klo 9:00
Perillä Seinäjoella: klo 18:30
Keskituntinopeus: 25,3 km/h
Nousumetrit: 1182
Maksiminopeus: 44,6 km/h 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi pyörä!

NBD! Aiemmissa postauksissa mainittu pyöräkuume EI TODELLAKAAN laskenut. Niinhän siinä sitten kävi, että laitoin Divergen fillaritoriin ja yllättävän nopean yhteydenoton jälkeen vanha pyörä lähti Jyväskylän suuntaan. Mitäpä sitä enempää miettimään, pyörä kiertoon vaan! Syyskuun lopun lämpimät kelit ja maantiekauden jatkuminen lisäsi pyöräkuumetta entisestään. Vaihtoehtoina oli seuraavanlaisia hiilikuiturunkoisia pyöriä: - Canyon Endurance CF SL  - Cube Axial GTC Carbon - Cube Attain GTC Race Carbon - Specialized Tarmac SL6 Carbon - Specialized Roubaix - Trek Domane SL5 Hintahaarukka oli 2000-3000 euron välissä. Osasarjat kandidaateissa vaihtelivat Shimanon 105:stä Ultegraan. Ns. postimyyntipyörät(Canyon ja Cube) kiinnostivat hinnan takia. Toimitukset niissä olisivat olleet yksinkertaisesti liian pitkät, tälle kaudelle ei olisi ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tien päälle, ehkä ei edes trainerille. Lisäksi Canyonista itselläni ei ole aiempaa kokemusta, Cubeja minulla on ollut jop

Maakuntahaaste 2020 ajettu! Loppuyhteenveto

Se oli siinä! 5 reissua, yli 1100 poljettua kilometriä, täysin tuntemattomia paikkoja, hienoja ihmisiä, hienoja maisemia, reitin suunnittelua, pyörän huoltoa, pyörän säätöä, kateissa olevien pyöräkamojen etsimistä, elektronisten laitteiden latausta, tankkausta, lihaskipuja, navigointia, eksymistä yms. yms. Maakuntahaaste on todellakin antanut enemmän mitä se on ottanut. Olen saanut uusia kokemuksia pyöräillessäni Länsi-Suomen maakunnissa. En tietenkään voi laittaa maakuntia paremmuusjärjestykseen, mutta alla muutamia mietteitä kaikista viidestä reissusta: 1. KESKI-SUOMI 29.5.2020, 216 km, keskituntinopeus 25,6 km/h - Ylämäkeä ylämäen perään, onneksi myös alamäkiä. - Haapamäen asemanseutu reitin ehdoton "helmi", alueen historia on erityisen kiinnostava. - Etelä-Pohjanmaahan verrattuna Keuruulla todellakin huomaa olevansa Keski-Suomessa(järvet, maastot, murre). - Reilun 20 kilometrin mittaisella kelirikkoisella hiekkatiellä sai jännittää kestääkö renkaat loppuun saakka.   2. PO

Miksi valitsin juuri gravel-pyörän?

Maantiepyöräily on koukuttava laji! Hommasin muutama vuosi sitten ensimmäisen maantiepyörän, jolla pääsin sisään maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan. Maastopyöräilyyn verrattuna ensimmäinen maantielenkki maantiepyörällä tuntui uskomattoman kevyeltä kun oli tottunut ajamaan aiemmin vain nappularenkaisella maasturilla. Ajoasento oli aluksi outo ja laji tuntui jopa liiankin erilaiselta mihin olin tottunut. Ensimmäiset minulle "pitkät" lenkit olivat alkuun n. 50 kilometrin mittaisia. Pikkuhiljaa sain psyykattua itseni myös pidemmille lenkeille. Maantiepyörässä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, se sopi vain lähinnä asfalttilenkeille. Mikä ihmeen gravel? Maantiepyörä sai lähteä. Uusi pyörä tulisi tilalle, mutta minkälainen? Maantiepyöräni ei mielestäni ollut tarpeeksi monipuolinen pitkille reissuille. Se ei olisi kestänyt kunnolla ylimääräistä lastia. Eihän yli 150 kilometrin reissulle voi lähteä vain yhdellä banaanilla. Tavaratelineiden kiinnityspisteitäkään o