Siirry pääsisältöön

Maakuntahaasteen viimeinen etappi 6.9.2020, SATAKUNTA 205 km

Nokka kohti etelää!

Edellisessä postauksessa mainitsin etten tiennyt milloin saisin viimeisen etapin ajettua. Perjantaina tuli ajatus lähteä matkaan sunnuntaina. Lauantaina sitten pakkailin jo pyöräilyvarusteita ja rasvailin ketjua. Lähtö olisi aamusta klo 9. Olen käynyt ajamassa kesällä pari kertaa ns. sunnutaisatasen maantieporukkalla ja nytkin oli mielessä lähtisinkö ajamaan vain tuon satasen lenkin. Alkumatkan suunta Karvialle oli kuitenkin sama niin ajoin ryhmässä Koskenkorvalle ja jatkoin siitä "soolona" Kurikkaan. Porukka-ajot on aina mukavia kun saa vaihtaa ajatuksia muiden pyöräilijöiden kanssa ja varsinkin jonon peräpäässä ilmanvastus tuntuu niin olemattomalta, että matka taittuu kuin itsestään.  

Ravitseva aamiainen
Sunnuntaina aamusta kello herätti jo seitsemältä kun piti tsekata vielä tarvittavat kamppeet. Hukassa oli mm. irtolahkeet. Kaikki kuitenkin löytyi. Tällä kertaa lähdin matkaan kevyemmällä varustuksella ilman vaakaputkilaukkua. Kaikki tavara(kännykkä, banaanit, laturi ja energiapatukat) piti mahduttaa ajopaidan selkätaskuun. Taukopaikkoja toki oli, mutta harvemmassa varsinkin Karvian suunnalla.

Reipasta porukkaa!
Lyhyt tauko Koskenkorvan Seolla
Matkaan lähdettiin tasan yhdeksältä Seinäjoen keskustan liepeiltä. Alkumatka meni kevyesti hyvästä lämmittelystä ja aurinkokin alkoi mukavasti paistamaan. Irtolahkeitten mukaan ottaminen tuntui tässä vaiheessa täysin turhalta. Koskenkorvan Seolla otin vielä voimakahvit ennen isoa urakkaa. Maantieporukka lähti omille reiteilleen Huissin suuntaan. Harmi kun en saanut ketään lähtemään seurakseni Karvialle. Onhan tietysti 100 ja 200 kilometrin lenkillä iso ero.

Tripuusenmäentien silta

Mutkaista tietä ennen Kauhajokea
Pintabisnestä
Viime kesänä ajoin fillarilla Seinäjoelta Kauhajoelle isompaa tietä, joka kulkee Kainastonjoen itäpuolta. Tällä kertaa jatkoin Koskenkorvalta Panttilan suuntaan. Tie on huomattavasti rauhallisempi. Huonopäällysteinen pyörätie tosin pakotti ajamaan ajoradan puolella. Kurikan kohdalla taivas alkoi näyttämään erittäin tummalta. Sadetutka näyttikin aamulla pilviä juuri Etelä-Pohjanmaan eteläpuolella. Kurikan jälkeen en vielä kastunut, mutta juuri ennen Kauhajokea alkoi sataa.

Kauhajoen Kasino
Kauhajoella on hyväpintaisia pyöräteitä, huomasin sen jo viime kesänä!

Alun perin oli tarkoitus ajaa 44-tietä pitkin Karvialle, mutta jatkoin tiekylttien mukaisesti Karvialle. Kyseinen reitti menikin Nummijärven kautta. Tajusin asian vasta vähän myöhemmin. Nummijärvi on kuuluisa Nummirock-festivaalista, jossa itsekin kävin 90-luvun lopulla. Itse asiassa tuttuni postasi facebookkiin hiljattain vuoden 1998 artistikattauksesta, johon kuului mm. Yhdysvaltalaiset Slayer, Pantera ja Dream Theater. Pesunkestävänä hevimiehenä olen edelleen ylpeä siitä, että kerkesin näkemään Panteran tuolloin Nummijärvellä. 6 vuotta myöhemmin vuonna 2004 bändin ilmiömäinen kitaristi Darrell Abbott(Dimebag) ammuttiin lavalle kesken esiintymisen Ohiossa Yhdysvalloissa. 

Hiekkaharjuista maastoa Nummijärvellä

Nummirock
Nummijärveltä suuntasin Karvialle sateessa. Vähän ennen Satakunnan rajaa tulikin vastaan n. 10 kilometrin hiekkataipale. Hyvä hiekkapinta on usein paikoitellen jopa parempi kuin huono asfaltti, mutta sateella rapa lentää ja sotkee pyörän voimansiirron, jarrut ja miehen. Parhaita ajo-olosuhteita ei aina voi valita, vaikka kuinka tuijottelisi sadetutkaa. Tässä vaiheessa irtolahkeet olivat sittenkin hyvä keksintö, ilman niitä olisi tullut kylmä.

Jo ennen reissun puoliväliä pyörä oli pesun tarpeessa
Karvia
Karvian Salen pihassa sadetta pitämässä
Karvialle tullessa kävin täydentämässä juomapulloa paikallisessa Salessa ja ostin myös pientä purtavaa. Matkaa Karvialta Jalasjärven Juustoporttiin on n. 40 kilometriä. Matkan varrella jossakin Ilvesjoen jälkeen huomasin ison määrä rekka-autokalustoa vanhan koulun tms. pihamaalla. En ole ikinä nähnyt niin isoa määrää raskasta kalustoa keskellä "korpea". Oli pakko käydä ihmettelemässä ihan pihassa asti.

Taideteos Karvialla
Rekkoja tien varressa
Sisu NA-140 BT telakuorma-auto eli "Nasu" 
 
Puskutraktoreita

Juustoportilla oli tarkoitus pitää kahvitauko. Ruuhkaa kassalla tuntui olevan sen verran paljon, että tyydyin vähemmän ruuhkaisemman kaupan tarjontaan: gatorade-juomaan ja pähkinöihin. 50 kilometrin loppurutistus alkoi pienen tauon jälkeen Seinäjoen suuntaan. Vilkkaan 3-tien varressa kulkee pienempi tie vieressä, jossa ajaa mm. traktroreita ja mopoja. Pyöräilijälle tällainen pikkutie on leppoinen polkea kun ohittavat autot eivät aja niin läheltä. Jalastuulen huoltoasemalta Seinäjoelle tuota pikkutietä ei enää ole, mutta liikenne on myös vähäisempää.

Pikkutie 3-tien varressa, jossa maximinopeus 40 km/h

Juustoportti Jalasjärvellä
 
Vielä olisi hyviä pyöräilykelejä tarjolla. Ehkä nämä yli 100 kilometrin reissut on tältä kaudelta nähty, mutta lokakuuhun saakka olisi tarkoitus vielä pyöräillä maanteillä. 

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti!
 
Statistiikkaa:

Reitti: Seinäjoki-Koskenkorva-Kurikka-Kauhajoki-Nummijärvi-Karvia-Jalasjärvi-Seinäjoki

Reitin pituus: 205 km
Ajoaika:8:05:59
Kokonaisaika taukoineen: 9:29:02
Lähtö Seinäjoelta: klo 9:00
Perillä Seinäjoella: klo 18:30
Keskituntinopeus: 25,3 km/h
Nousumetrit: 1182
Maksiminopeus: 44,6 km/h 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maakuntahaasteen etappi nro 2, 14.6.2020, POHJANMAA 245 km

  Rannikolle pyörällä Lauantai-iltana viimehetken tsekkaukset pyörään: Ilmanpaineet 5-6 bariin, satulalaukun tarkistus, lisää öljyä ketjuihin, takavalo satulaputkeen kiinni jne. Ennen nukkumaan menoa vielä pientä reitin suunnittelua. Sunnuntaina aamulla kello herätti klo 7. Muistin, että kännykän akku oli illalla lähes tyhjä. Äkkiä lataukseen, lähtö olisi jo reilun tunnin päästä ja akku pitää olla mielellään täynnä. Sovin jo aiemmin pyöräseuran Markuksen kanssa tulevasta reissusta. Startti olisi Seinäjoen ABC:lla, josta lähdettäisiin Vaasan suuntaan klo 9. Aamiaiseksi leipää, kahvia ja mysliä. Näillä eväillä pärjäisi ainakin ensimmäiset 50 kilometriä hienosti. Tällä kertaa en laittanut vaakaputkilaukkua kiinni, joten banaanit, geelit, energiapatukat, varavirtalähde, laturin piuha ja kännykkä+lompakko piti saada mahtumaan ajopaidan takataskuihin. Vielä aurinkorasvaa iholle. Päivälle oli luvattu lähes 30 astetta lämmintä(!) ja sitten vaan matkaan. Alkutaipaleella. ...

Maakuntahaasteen etappi nro 3, reitin suunnittelua

Seuraava pyöräilyseikkailu Kolme maakuntaa jäljellä: Satakunta, Pirkanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Missään näistä en ole kunnolla pyörällä aiemmin käynyt. Keski-Pohjanmaan raja on kauimpana näistä kolmesta: n. 100 kilometriä Seinäjoelta pohjoiseen. Kahden muun maakunnan rajat ovat parikymmentä kilometriä lähempänä. Periaatteessa ei ole väliä minne suuntaan seuraavaksi, mutta ajattelin ottaa seuraavaksi käsittelyyn Pirkanmaan. Pirkanmaasta tulee ensimmäisenä mieleen Tampere. Tekisi kyllä mieli käydä siellä, mutta suuntaansa tulee matkaa 180 kilometriä(!). Ehkä jonakin toisena kesänä sitten. Virrat on lähempänä ja on hieno pitäjä. Taidanpa suunnata Virroille. Itse asiassa Killinkoskella käydessäni kävin jo rajalla, mutta tällä kertaa voisin käydä ihan kaupungin keskustassa asti. Virroille menee mukavia pikkuteitä mm. Alavuden ja Peräseinäjoen kautta. Reitti voisi kulkea jompaa kumpaa pitkin Virroille ja toista reittiä takaisin. Reitti saattaa vielä muuttua, mutta alustavasti se voisi olla Sei...

Jatkuva pyöräkuume!

Pyöräily on välineurheilua? Miksi harrastajat hankkivat uusia pyöriä? Mikä vika vanhassa on? Miksi joillakin pyöräilijöillä on yli 5 fillaria tallissaan? Hyviä kysymyksiä. Väitän ettei moni harrastaja hommaa ultrakevyttä maantiepyörää tai täysjoustopyörää talliin pölyyntymään. Niillä ajetaan, niitä puunataan, niihin vaihdetaan osia ja niistä pidetään huolta. Voiko yhdellä pyörällä ajaa millä tahansa alustalla? Totta kai voi, eihän sitä kukaan estä. Jokainen tekee oman päätöksen pyörävalinnoistaan. En pidä itseäni superharrastajaksi pyöräilyn saralla, vaikka pyöräilen lähes joka päivä. Työmatkat kuljen aina pyörällä kun se on mahdollista. Kesät talvet. Pyörälenkillekin on päästävä, maakuntareissuista puhumattakaan. Minulla on toki muutakin elämää ja muitakin harrastuksia on kuin pelkkää pyöräilyä.  Jatkuva pyöräkuume on silti koko ajan päällä. Tällä hetkellä molemmat pyöräni on suhteellisen tuoreita, mutta nälkä kasvaa syödessä. Kaluston ja varusteiden hankkimisen osalta olen p...