Siirry pääsisältöön

Maakuntahaasteen viimeinen etappi 6.9.2020, SATAKUNTA 205 km

Nokka kohti etelää!

Edellisessä postauksessa mainitsin etten tiennyt milloin saisin viimeisen etapin ajettua. Perjantaina tuli ajatus lähteä matkaan sunnuntaina. Lauantaina sitten pakkailin jo pyöräilyvarusteita ja rasvailin ketjua. Lähtö olisi aamusta klo 9. Olen käynyt ajamassa kesällä pari kertaa ns. sunnutaisatasen maantieporukkalla ja nytkin oli mielessä lähtisinkö ajamaan vain tuon satasen lenkin. Alkumatkan suunta Karvialle oli kuitenkin sama niin ajoin ryhmässä Koskenkorvalle ja jatkoin siitä "soolona" Kurikkaan. Porukka-ajot on aina mukavia kun saa vaihtaa ajatuksia muiden pyöräilijöiden kanssa ja varsinkin jonon peräpäässä ilmanvastus tuntuu niin olemattomalta, että matka taittuu kuin itsestään.  

Ravitseva aamiainen
Sunnuntaina aamusta kello herätti jo seitsemältä kun piti tsekata vielä tarvittavat kamppeet. Hukassa oli mm. irtolahkeet. Kaikki kuitenkin löytyi. Tällä kertaa lähdin matkaan kevyemmällä varustuksella ilman vaakaputkilaukkua. Kaikki tavara(kännykkä, banaanit, laturi ja energiapatukat) piti mahduttaa ajopaidan selkätaskuun. Taukopaikkoja toki oli, mutta harvemmassa varsinkin Karvian suunnalla.

Reipasta porukkaa!
Lyhyt tauko Koskenkorvan Seolla
Matkaan lähdettiin tasan yhdeksältä Seinäjoen keskustan liepeiltä. Alkumatka meni kevyesti hyvästä lämmittelystä ja aurinkokin alkoi mukavasti paistamaan. Irtolahkeitten mukaan ottaminen tuntui tässä vaiheessa täysin turhalta. Koskenkorvan Seolla otin vielä voimakahvit ennen isoa urakkaa. Maantieporukka lähti omille reiteilleen Huissin suuntaan. Harmi kun en saanut ketään lähtemään seurakseni Karvialle. Onhan tietysti 100 ja 200 kilometrin lenkillä iso ero.

Tripuusenmäentien silta

Mutkaista tietä ennen Kauhajokea
Pintabisnestä
Viime kesänä ajoin fillarilla Seinäjoelta Kauhajoelle isompaa tietä, joka kulkee Kainastonjoen itäpuolta. Tällä kertaa jatkoin Koskenkorvalta Panttilan suuntaan. Tie on huomattavasti rauhallisempi. Huonopäällysteinen pyörätie tosin pakotti ajamaan ajoradan puolella. Kurikan kohdalla taivas alkoi näyttämään erittäin tummalta. Sadetutka näyttikin aamulla pilviä juuri Etelä-Pohjanmaan eteläpuolella. Kurikan jälkeen en vielä kastunut, mutta juuri ennen Kauhajokea alkoi sataa.

Kauhajoen Kasino
Kauhajoella on hyväpintaisia pyöräteitä, huomasin sen jo viime kesänä!

Alun perin oli tarkoitus ajaa 44-tietä pitkin Karvialle, mutta jatkoin tiekylttien mukaisesti Karvialle. Kyseinen reitti menikin Nummijärven kautta. Tajusin asian vasta vähän myöhemmin. Nummijärvi on kuuluisa Nummirock-festivaalista, jossa itsekin kävin 90-luvun lopulla. Itse asiassa tuttuni postasi facebookkiin hiljattain vuoden 1998 artistikattauksesta, johon kuului mm. Yhdysvaltalaiset Slayer, Pantera ja Dream Theater. Pesunkestävänä hevimiehenä olen edelleen ylpeä siitä, että kerkesin näkemään Panteran tuolloin Nummijärvellä. 6 vuotta myöhemmin vuonna 2004 bändin ilmiömäinen kitaristi Darrell Abbott(Dimebag) ammuttiin lavalle kesken esiintymisen Ohiossa Yhdysvalloissa. 

Hiekkaharjuista maastoa Nummijärvellä

Nummirock
Nummijärveltä suuntasin Karvialle sateessa. Vähän ennen Satakunnan rajaa tulikin vastaan n. 10 kilometrin hiekkataipale. Hyvä hiekkapinta on usein paikoitellen jopa parempi kuin huono asfaltti, mutta sateella rapa lentää ja sotkee pyörän voimansiirron, jarrut ja miehen. Parhaita ajo-olosuhteita ei aina voi valita, vaikka kuinka tuijottelisi sadetutkaa. Tässä vaiheessa irtolahkeet olivat sittenkin hyvä keksintö, ilman niitä olisi tullut kylmä.

Jo ennen reissun puoliväliä pyörä oli pesun tarpeessa
Karvia
Karvian Salen pihassa sadetta pitämässä
Karvialle tullessa kävin täydentämässä juomapulloa paikallisessa Salessa ja ostin myös pientä purtavaa. Matkaa Karvialta Jalasjärven Juustoporttiin on n. 40 kilometriä. Matkan varrella jossakin Ilvesjoen jälkeen huomasin ison määrä rekka-autokalustoa vanhan koulun tms. pihamaalla. En ole ikinä nähnyt niin isoa määrää raskasta kalustoa keskellä "korpea". Oli pakko käydä ihmettelemässä ihan pihassa asti.

Taideteos Karvialla
Rekkoja tien varressa
Sisu NA-140 BT telakuorma-auto eli "Nasu" 
 
Puskutraktoreita

Juustoportilla oli tarkoitus pitää kahvitauko. Ruuhkaa kassalla tuntui olevan sen verran paljon, että tyydyin vähemmän ruuhkaisemman kaupan tarjontaan: gatorade-juomaan ja pähkinöihin. 50 kilometrin loppurutistus alkoi pienen tauon jälkeen Seinäjoen suuntaan. Vilkkaan 3-tien varressa kulkee pienempi tie vieressä, jossa ajaa mm. traktroreita ja mopoja. Pyöräilijälle tällainen pikkutie on leppoinen polkea kun ohittavat autot eivät aja niin läheltä. Jalastuulen huoltoasemalta Seinäjoelle tuota pikkutietä ei enää ole, mutta liikenne on myös vähäisempää.

Pikkutie 3-tien varressa, jossa maximinopeus 40 km/h

Juustoportti Jalasjärvellä
 
Vielä olisi hyviä pyöräilykelejä tarjolla. Ehkä nämä yli 100 kilometrin reissut on tältä kaudelta nähty, mutta lokakuuhun saakka olisi tarkoitus vielä pyöräillä maanteillä. 

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti!
 
Statistiikkaa:

Reitti: Seinäjoki-Koskenkorva-Kurikka-Kauhajoki-Nummijärvi-Karvia-Jalasjärvi-Seinäjoki

Reitin pituus: 205 km
Ajoaika:8:05:59
Kokonaisaika taukoineen: 9:29:02
Lähtö Seinäjoelta: klo 9:00
Perillä Seinäjoella: klo 18:30
Keskituntinopeus: 25,3 km/h
Nousumetrit: 1182
Maksiminopeus: 44,6 km/h 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maakuntahaaste 2020 ajettu! Loppuyhteenveto

Se oli siinä! 5 reissua, yli 1100 poljettua kilometriä, täysin tuntemattomia paikkoja, hienoja ihmisiä, hienoja maisemia, reitin suunnittelua, pyörän huoltoa, pyörän säätöä, kateissa olevien pyöräkamojen etsimistä, elektronisten laitteiden latausta, tankkausta, lihaskipuja, navigointia, eksymistä yms. yms. Maakuntahaaste on todellakin antanut enemmän mitä se on ottanut. Olen saanut uusia kokemuksia pyöräillessäni Länsi-Suomen maakunnissa. En tietenkään voi laittaa maakuntia paremmuusjärjestykseen, mutta alla muutamia mietteitä kaikista viidestä reissusta: 1. KESKI-SUOMI 29.5.2020, 216 km, keskituntinopeus 25,6 km/h - Ylämäkeä ylämäen perään, onneksi myös alamäkiä. - Haapamäen asemanseutu reitin ehdoton "helmi", alueen historia on erityisen kiinnostava. - Etelä-Pohjanmaahan verrattuna Keuruulla todellakin huomaa olevansa Keski-Suomessa(järvet, maastot, murre). - Reilun 20 kilometrin mittaisella kelirikkoisella hiekkatiellä sai jännittää kestääkö renkaat loppuun saakka.   2. PO...

Maakuntahaasteen etappi nro 3, 5.7.2020, PIRKANMAA 220 km

Virrat kutsuu Tätä reissua olin jo jonkin aikaa suunnitellut, mutta lähtöpäivä ei ollut tiedossa. Heinäkuun ensimmäinen viikko alkoi epävakaissa sääolosuhteissa: pilvistä, tuulista, sateista, kylmää ja kaikkea siltä väliltä. Tuli jo kovasti kesäkuun helteitä ikävä. Sunnuntaille oli luvattu kohtuullista säätä ilman sadetta. Perjantaina ajatus lähti ilmoille, että suorittaisen silloin kolmannen etapin Pirkanmaan suuntaan. Lauantaina aamupäivällä laitoin WhatsApp-viestin pyöräseuran porukalle olisiko innokkaita lähtijöitä. Kaksi lähtijää olisi mahdollisesti ollut, mutta ymmärrettävästi vuorokauden varoitusaika on liian lyhyt järjestellä asioita enkä sitten saanutkaan ketään pyöräilykaveriksi. Sunnuntaiaamuna kello herätti klo 7:30. Niskasta kiinni ja aamiaiselle. Viime reissusta viisastuneena kännykän akku oli jo lataantunut yön yli. Piti vain vielä etsiä ajokamppeita ennen lähtöä, joista osa oli tietysti hukassa. Huoh. Edellisenä päivänä hain urheilujuomajauhetta, energiapatukoita yms. R...

Maakuntahaasteen etappi nro 3, reitin suunnittelua

Seuraava pyöräilyseikkailu Kolme maakuntaa jäljellä: Satakunta, Pirkanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Missään näistä en ole kunnolla pyörällä aiemmin käynyt. Keski-Pohjanmaan raja on kauimpana näistä kolmesta: n. 100 kilometriä Seinäjoelta pohjoiseen. Kahden muun maakunnan rajat ovat parikymmentä kilometriä lähempänä. Periaatteessa ei ole väliä minne suuntaan seuraavaksi, mutta ajattelin ottaa seuraavaksi käsittelyyn Pirkanmaan. Pirkanmaasta tulee ensimmäisenä mieleen Tampere. Tekisi kyllä mieli käydä siellä, mutta suuntaansa tulee matkaa 180 kilometriä(!). Ehkä jonakin toisena kesänä sitten. Virrat on lähempänä ja on hieno pitäjä. Taidanpa suunnata Virroille. Itse asiassa Killinkoskella käydessäni kävin jo rajalla, mutta tällä kertaa voisin käydä ihan kaupungin keskustassa asti. Virroille menee mukavia pikkuteitä mm. Alavuden ja Peräseinäjoen kautta. Reitti voisi kulkea jompaa kumpaa pitkin Virroille ja toista reittiä takaisin. Reitti saattaa vielä muuttua, mutta alustavasti se voisi olla Sei...