Siirry pääsisältöön

Maakuntahaaste 2020 ajettu! Loppuyhteenveto



Se oli siinä!

5 reissua, yli 1100 poljettua kilometriä, täysin tuntemattomia paikkoja, hienoja ihmisiä, hienoja maisemia, reitin suunnittelua, pyörän huoltoa, pyörän säätöä, kateissa olevien pyöräkamojen etsimistä, elektronisten laitteiden latausta, tankkausta, lihaskipuja, navigointia, eksymistä yms. yms.

Maakuntahaaste on todellakin antanut enemmän mitä se on ottanut. Olen saanut uusia kokemuksia pyöräillessäni Länsi-Suomen maakunnissa. En tietenkään voi laittaa maakuntia paremmuusjärjestykseen, mutta alla muutamia mietteitä kaikista viidestä reissusta:


1. KESKI-SUOMI 29.5.2020, 216 km, keskituntinopeus 25,6 km/h

- Ylämäkeä ylämäen perään, onneksi myös alamäkiä.

- Haapamäen asemanseutu reitin ehdoton "helmi", alueen historia on erityisen kiinnostava.

- Etelä-Pohjanmaahan verrattuna Keuruulla todellakin huomaa olevansa Keski-Suomessa(järvet, maastot, murre).

- Reilun 20 kilometrin mittaisella kelirikkoisella hiekkatiellä sai jännittää kestääkö renkaat loppuun saakka.

 


2. POHJANMAA 14.6.2020, 245 km, keskituntinopeus 27 km/h

- Tasaista niin kuin Pohjanmaalla aina, pieniä vaihteita ei tarvinnut käyttää.

- Maakuntahaasteen kuumin päivä(~ +30 astetta) pyöräillä ja lisäksi myös pisin polkemani lenkkini ikinä, nestettä kului runsaasti. Ainakin 5 pulloa ellei enemmän.

- Vaasassa tuli hieman "sompailtua", on tietyllä tavalla tuttu kaupunki muttei pyöräteiden osalta.

- Raippaluotoon pitää joskus lähteä autollakin, jäi paljon näkemättä.


3. PIRKANMAA 5.7.2020, 220 km, keskituntinopeus 28 km/h

- Reissujen reippain vauhti: keskituntinopeus 28 km/h!

- Virroilla on paljon nähtävää, olisipa ollut enemmän aikaa olla paikan päällä.

- Kihniöltä Peräseinäjoelle erittäin "metsäinen" reitti, ei juuri asutusta.

- Juuri sopivasti osunut myötätuuli loppuneljännekselle nosti keskituntinopeutta.


4. KESKI-POHJANMAA, 3.8.2020, 224 km, keskituntinopeus 26 km/h

- 7 sillan reitti saaristoreitti oli ehdottamasti polkemisen arvoinen.

- Ruotsinkielisiä alueita reitillä runsaasti mm. Jepua, Uusikaarlepyy ja Pietarsaari.

- Alkumatkasta piti sataa muttei tullutkaan vettä, kerrankin näin päin!

- Jonkun verran kesälomalaisia vielä liikenteessä, Kokkolan ja Kalajoen välinen tie ruuhkainen.


5. SATAKUNTA, 6.9.2020, 205 km, keskituntinopeus 25,3 km/h

- Reissujen heikoin keskituntinopeus 25,3  km/h

- Ainoa reissuista jolloin satoi, hiekkatiesiirtymän takia mies ja pyörä aivan kurassa.

- Kauhajoen hyväkuntoiset pyörätiet motivoi pyöräilijää.

- Nummijärven alue hienoa mäntymaastoa, miellyttävää tietä polkea. 

 

PYÖRÄILY ON HIENOA HOMMAA, PISTE.

Näistä reissuista ei saa oikeanlaista kuvaa blogikirjoitusten perusteella. Suosittelen kaikkia vähänkään pyöräilystä kiinnostuville lähtemään omille pyöräreissuille näille seuduille. Ei ole väliä onko matkan pituus 1, 10 tai 100 kilometrin pituinen. Kukin reissu on aina omanlaisensa seikkailu ja kokemus kilometreistä riippumatta. 

 


Pakko myöntää ettei itsellä ollut alun perin tarkoitus kaikkia reissuja yli 200 kilometrin mittaisina. Pientä yllytyshulluutta pitää luonteessa olla kun näille pitkille reissuille lähtee. Kysymys ei ollut vedosta tai ennätyksen tms. tekemisestä. Tein vain henkilökohtaisen haasteen ITSELLENI. Oikeastaan jokaisella reissulla ensimmäinen 100 kilometriä on mennyt oikein mukavasti. Sen jälkeen enemmin tai myöhemmin tuli kysyttyä itseltäni: onko tässä MITÄÄN JÄRKEÄ!?!? Voi olla ettei ensi kesänä tule ajettua näin pitkiä lenkkejä tai mistä sitä ikinä tietää. 

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi pyörä!

NBD! Aiemmissa postauksissa mainittu pyöräkuume EI TODELLAKAAN laskenut. Niinhän siinä sitten kävi, että laitoin Divergen fillaritoriin ja yllättävän nopean yhteydenoton jälkeen vanha pyörä lähti Jyväskylän suuntaan. Mitäpä sitä enempää miettimään, pyörä kiertoon vaan! Syyskuun lopun lämpimät kelit ja maantiekauden jatkuminen lisäsi pyöräkuumetta entisestään. Vaihtoehtoina oli seuraavanlaisia hiilikuiturunkoisia pyöriä: - Canyon Endurance CF SL  - Cube Axial GTC Carbon - Cube Attain GTC Race Carbon - Specialized Tarmac SL6 Carbon - Specialized Roubaix - Trek Domane SL5 Hintahaarukka oli 2000-3000 euron välissä. Osasarjat kandidaateissa vaihtelivat Shimanon 105:stä Ultegraan. Ns. postimyyntipyörät(Canyon ja Cube) kiinnostivat hinnan takia. Toimitukset niissä olisivat olleet yksinkertaisesti liian pitkät, tälle kaudelle ei olisi ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tien päälle, ehkä ei edes trainerille. Lisäksi Canyonista itselläni ei ole aiempaa kokemusta, Cubeja minulla on ollut jop

Miksi valitsin juuri gravel-pyörän?

Maantiepyöräily on koukuttava laji! Hommasin muutama vuosi sitten ensimmäisen maantiepyörän, jolla pääsin sisään maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan. Maastopyöräilyyn verrattuna ensimmäinen maantielenkki maantiepyörällä tuntui uskomattoman kevyeltä kun oli tottunut ajamaan aiemmin vain nappularenkaisella maasturilla. Ajoasento oli aluksi outo ja laji tuntui jopa liiankin erilaiselta mihin olin tottunut. Ensimmäiset minulle "pitkät" lenkit olivat alkuun n. 50 kilometrin mittaisia. Pikkuhiljaa sain psyykattua itseni myös pidemmille lenkeille. Maantiepyörässä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, se sopi vain lähinnä asfalttilenkeille. Mikä ihmeen gravel? Maantiepyörä sai lähteä. Uusi pyörä tulisi tilalle, mutta minkälainen? Maantiepyöräni ei mielestäni ollut tarpeeksi monipuolinen pitkille reissuille. Se ei olisi kestänyt kunnolla ylimääräistä lastia. Eihän yli 150 kilometrin reissulle voi lähteä vain yhdellä banaanilla. Tavaratelineiden kiinnityspisteitäkään o

Jatkuva pyöräkuume!

Pyöräily on välineurheilua? Miksi harrastajat hankkivat uusia pyöriä? Mikä vika vanhassa on? Miksi joillakin pyöräilijöillä on yli 5 fillaria tallissaan? Hyviä kysymyksiä. Väitän ettei moni harrastaja hommaa ultrakevyttä maantiepyörää tai täysjoustopyörää talliin pölyyntymään. Niillä ajetaan, niitä puunataan, niihin vaihdetaan osia ja niistä pidetään huolta. Voiko yhdellä pyörällä ajaa millä tahansa alustalla? Totta kai voi, eihän sitä kukaan estä. Jokainen tekee oman päätöksen pyörävalinnoistaan. En pidä itseäni superharrastajaksi pyöräilyn saralla, vaikka pyöräilen lähes joka päivä. Työmatkat kuljen aina pyörällä kun se on mahdollista. Kesät talvet. Pyörälenkillekin on päästävä, maakuntareissuista puhumattakaan. Minulla on toki muutakin elämää ja muitakin harrastuksia on kuin pelkkää pyöräilyä.  Jatkuva pyöräkuume on silti koko ajan päällä. Tällä hetkellä molemmat pyöräni on suhteellisen tuoreita, mutta nälkä kasvaa syödessä. Kaluston ja varusteiden hankkimisen osalta olen pyrki