Siirry pääsisältöön

Ensi viikon maakuntaseikkailu fillarin selässä! Etappi nro 4


Seinäjoelta Pohjoiseen!

Aiemmissa postauksissani mainitut Satakunta ja Keski-Pohjanmaa ovat maakuntahaasteestani siis jäljellä. Seuraava reissuni suuntautuu Keski-Pohjanmaalle päätepisteenä Pohjois-Pohjanmaan puolella sijaitseva Kalajoki. Lähtöpäiväkin on jo selvillä: ensi viikon maanantai 3.8.2020. Varasin mökin muutamaksi päiväksi Kalajoen hiekkasärkiltä, jonne muu perheeni ajaa autolla edellä tai perässä. Näin ollen saan ajaa taas lähes "pakkaamattomalla" pyörällä, JES! Takaisin matkaan auton kyydissä ja pyörä kulkee sen katolla. Näyttäisi kovasti siltä, että jokainen näistä maakuntahaasteen pyöräreissuista tulee olemaan yli 200 kilometrin mittainen, myös tämä Kalajoelle ajettava n. 225 kilometriä pitkä etappi. Yli 200 kilometrin reissuja pyörällä ennen tätä kesää en ole ikinä ajanut, nyt maanantaina starttaava seikkailu on jo neljäs sellainen!

11 t 18 min pyöräilyä on googlemapsin arvio, saas nähdä mikä on lopullinen aika. Taukoineeen varmaan aika lähelle samaa.
Alustava reittini kulkee ensin Uuteenkaarlepyyhyn, siitä rannikkoa pitkin Pietarsaareen, josta Kokkolaan ja loppurutistus vielä Pohjois-Pohjanmaalle Kalajoelle. Kaikki neljä kaupunkia ovat minulle tuntemattomia, pitänee ainakin muistella ruotsinkielen sanastoa ettei tule kielimuuria vastaan. Autolla en toden näköisesti ajaisi samaa reittiä, koska yritän pyörällä kulkiessa välttää isompia teitä.

Toivottavasti maanantain sääennuste muuttuu vielä!
Alkuviikon sääennuste ei rehellisesti sanottuna kovin hyvältä näytä. Heinäkuu on ollut poikkeuksellisen sateinen ja jopa kylmäkin. Viileille keleille on vaikeaa valita pyöräilyvaatetusta. Lyhythihainen ajopaita ja pyöräilyshortsit saattaa olla hieman liian kylmä kokonaisuus varsinkin jos tuulee. Jalat kyllä yleensä pysyy lämpiminä myös shortseilla ajettassa, mutta yläkroppaan taidan laittaa pitkähihaista. Saatan arpoa ajoasua ihan lähtöviivalle saakka: lyhyttä vai pitkää päälle? Irtohihat ja -lahkeet on hyvä keksintö. Vedenpitävät vaatteet jätän tälläkin kertaa kotiin. Ne eivät hengitä teknisten materiaalien tapaan. Jos kastun sateessa niin sitten kastun, that's it. Ei olisi ensimmäinen kerta, minua ei ole sokerista tehty.

Reittini kulkee "oranssista" tietä pitkin.
Pietarsaaren ja Kokkolan välillä kuulemma sijaitsee 7 sillan saaristoreitti. Mielenkiintoista. Netistä en harmillisesti löytänyt kovin tarkkaa tietoa kyseisestä reitistä. Wikipediassakin mainitaan, että ensimmäinen silta on Lammassaaren silta ja viimeinen Hickarön silta. Reitti kulkee Seututiellä 749. Ehkä reitti hahmottuu paremmin kun pääsen lähemmäs itse saaristoa.

Odotan innolla miltä rannikko näyttää tangon takaa.     

Ei muuta kun pyöräilykamoja etsimään ja pyörää huoltamaan! 



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi pyörä!

NBD! Aiemmissa postauksissa mainittu pyöräkuume EI TODELLAKAAN laskenut. Niinhän siinä sitten kävi, että laitoin Divergen fillaritoriin ja yllättävän nopean yhteydenoton jälkeen vanha pyörä lähti Jyväskylän suuntaan. Mitäpä sitä enempää miettimään, pyörä kiertoon vaan! Syyskuun lopun lämpimät kelit ja maantiekauden jatkuminen lisäsi pyöräkuumetta entisestään. Vaihtoehtoina oli seuraavanlaisia hiilikuiturunkoisia pyöriä: - Canyon Endurance CF SL  - Cube Axial GTC Carbon - Cube Attain GTC Race Carbon - Specialized Tarmac SL6 Carbon - Specialized Roubaix - Trek Domane SL5 Hintahaarukka oli 2000-3000 euron välissä. Osasarjat kandidaateissa vaihtelivat Shimanon 105:stä Ultegraan. Ns. postimyyntipyörät(Canyon ja Cube) kiinnostivat hinnan takia. Toimitukset niissä olisivat olleet yksinkertaisesti liian pitkät, tälle kaudelle ei olisi ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tien päälle, ehkä ei edes trainerille. Lisäksi Canyonista itselläni ei ole aiempaa kokemusta, Cubeja minulla on ollut...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miksi valitsin juuri gravel-pyörän?

Maantiepyöräily on koukuttava laji! Hommasin muutama vuosi sitten ensimmäisen maantiepyörän, jolla pääsin sisään maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan. Maastopyöräilyyn verrattuna ensimmäinen maantielenkki maantiepyörällä tuntui uskomattoman kevyeltä kun oli tottunut ajamaan aiemmin vain nappularenkaisella maasturilla. Ajoasento oli aluksi outo ja laji tuntui jopa liiankin erilaiselta mihin olin tottunut. Ensimmäiset minulle "pitkät" lenkit olivat alkuun n. 50 kilometrin mittaisia. Pikkuhiljaa sain psyykattua itseni myös pidemmille lenkeille. Maantiepyörässä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, se sopi vain lähinnä asfalttilenkeille. Mikä ihmeen gravel? Maantiepyörä sai lähteä. Uusi pyörä tulisi tilalle, mutta minkälainen? Maantiepyöräni ei mielestäni ollut tarpeeksi monipuolinen pitkille reissuille. Se ei olisi kestänyt kunnolla ylimääräistä lastia. Eihän yli 150 kilometrin reissulle voi lähteä vain yhdellä banaanilla. Tavaratelineiden kiinnityspisteitäkään o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Juhannuspyöräilyä!

Juhannukseen kuuluu pyöräily Juhannus tuli vietettyä Keski-Suomessa Saarijärvellä, perinteisesti. Tällä kertaa en pyöräillyt Seinäjoki-Saarijärvi -väliä vaan otin maastopyörän auton kyytiin. Reilu viikko sitten asensin neljännen pyörätelineen auton katolle. Kolme pyörää mahtuu katolle ilman ylimääräistä säätöä, mutta neljännen pyörän kuljettamisessa kahden lasten pyörän tankoa pitää kääntää vinoon. Muuten ne eivät mahdu olemaan vierekkäin. Olen kuljettanut pyöriä auton katolla jo vuosia, joten niiden nostelu katolle/säätäminen ei ole outoa touhua. Pitää vain muistaa ettei autoa aja autokatokseen tai muihin ahtaisiin väleihin kun pyörät ovat katolla. Nykyään markkinoilla olisi myös monipuolisia pyörien vetokoukkutelineitä, olen jotenkin vain jo tottunut kuljettamaan pyöriä auton katolla. Eikä autossa ole kyllä koukkuakaan. Lisäksi pyörät pysyvät puhtaampana kun ne kulkevat katolla ja takaluukku aukeaa normaalisti. Juhannusaattona lähdimme neljän pyöräilijän voimin maastoon ajamaan. Viim...
1 kommentti
Lue lisää