Siirry pääsisältöön

Maakuntahaasteen etappi nro 5, reitin suunnittelua

 

Fillarilla Satakuntaan!

 Kesä alkaa olemaan lopuillaan. Tähän asti maantiekilometrejä on tullut reilut 2000 ja maastokilometrejä vajaa 1000. Satakunnan reissulta tulee vielä x-määrä kilometrejä, joten reilut 3000 kilometrin paremmalle puolelle pääsen tälle kaudelle. Olen huomannut useampana vuonna, että loppukesästä pyöräilymotivaatio ei ole enää huipussaan. Kylmät, sateiset ja pimeät olosuhteet ei aina innosta lähtemään tien päälle.
 

Satakunnan rajalle on Seinäjoelta matkaa n. 80 kilometriä. 160 kilometrin reissu olisi siis tiedossa, jos ajaisin lyhintä mahdollista reitti satakunnan rajalle ja takaisin. Tämän kesän maakuntahaasteen neljä edellistä reittiä ovat olleet kaikki yli 200 kilometrin mittaisia, joten tämä viimeinen viides reissu olisi tyhmää jättää alle sen. Minähän ajan sen vaikka lumisateessa!
Reilun 2000 asukkaan Karvia on Satakunnan puolella, josta pääsisi Kauhajoen suuntaan melko näppärästi. Alun perin Poriin ajaminen oli myös pöydällä mutten pysty syyskuussa tekemään yön yli reissua. Lenkki pitää ajaa päivän aikana. Aamulla lähtö, illalla paluu.
 
Elokuulle en reissua kerkeä enää millään järjestämään, mutta syyskuun puolella riittää toivottavasti vielä hyviä pyöräilykelejä. Luulenpa silti ettei lyhythihaisilla ajokamppeilla voi/kannata enää lähteä tien päälle. Eipähän tarvitse helteisillä keleillä ajaa tai hikoilla. Kylmemmille keleille ei tarvitse myöskään varautua niin isolla nestemäärällä.
 

Kesän pyöräretkillä on tullut mieleen päivittää nykyinen pyörä uuteen tai hankkia jopa kolmas pyörä. Jotkut keväällä maantiepyöräilyn aloittaneet haluavat kylmien kelien tullessa pyörästään eroon. Ei ollut heidän lajinsa jne. Nyt olisi ostajan markkinat. Vaikken kauppoja mistään pyörästä kättelisikään niin tarjontaa on mukavaa seurata mm. fillaritori.fi:stä. Toisaalta gravel-pyörälläni taittuu niin monenlaiset lenkit, että uusi pyörä saattaa silti jäädä haaveeksi. 
Saas nähdä! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi pyörä!

NBD! Aiemmissa postauksissa mainittu pyöräkuume EI TODELLAKAAN laskenut. Niinhän siinä sitten kävi, että laitoin Divergen fillaritoriin ja yllättävän nopean yhteydenoton jälkeen vanha pyörä lähti Jyväskylän suuntaan. Mitäpä sitä enempää miettimään, pyörä kiertoon vaan! Syyskuun lopun lämpimät kelit ja maantiekauden jatkuminen lisäsi pyöräkuumetta entisestään. Vaihtoehtoina oli seuraavanlaisia hiilikuiturunkoisia pyöriä: - Canyon Endurance CF SL  - Cube Axial GTC Carbon - Cube Attain GTC Race Carbon - Specialized Tarmac SL6 Carbon - Specialized Roubaix - Trek Domane SL5 Hintahaarukka oli 2000-3000 euron välissä. Osasarjat kandidaateissa vaihtelivat Shimanon 105:stä Ultegraan. Ns. postimyyntipyörät(Canyon ja Cube) kiinnostivat hinnan takia. Toimitukset niissä olisivat olleet yksinkertaisesti liian pitkät, tälle kaudelle ei olisi ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tien päälle, ehkä ei edes trainerille. Lisäksi Canyonista itselläni ei ole aiempaa kokemusta, Cubeja minulla on ollut jop

Miksi valitsin juuri gravel-pyörän?

Maantiepyöräily on koukuttava laji! Hommasin muutama vuosi sitten ensimmäisen maantiepyörän, jolla pääsin sisään maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan. Maastopyöräilyyn verrattuna ensimmäinen maantielenkki maantiepyörällä tuntui uskomattoman kevyeltä kun oli tottunut ajamaan aiemmin vain nappularenkaisella maasturilla. Ajoasento oli aluksi outo ja laji tuntui jopa liiankin erilaiselta mihin olin tottunut. Ensimmäiset minulle "pitkät" lenkit olivat alkuun n. 50 kilometrin mittaisia. Pikkuhiljaa sain psyykattua itseni myös pidemmille lenkeille. Maantiepyörässä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, se sopi vain lähinnä asfalttilenkeille. Mikä ihmeen gravel? Maantiepyörä sai lähteä. Uusi pyörä tulisi tilalle, mutta minkälainen? Maantiepyöräni ei mielestäni ollut tarpeeksi monipuolinen pitkille reissuille. Se ei olisi kestänyt kunnolla ylimääräistä lastia. Eihän yli 150 kilometrin reissulle voi lähteä vain yhdellä banaanilla. Tavaratelineiden kiinnityspisteitäkään o

Jatkuva pyöräkuume!

Pyöräily on välineurheilua? Miksi harrastajat hankkivat uusia pyöriä? Mikä vika vanhassa on? Miksi joillakin pyöräilijöillä on yli 5 fillaria tallissaan? Hyviä kysymyksiä. Väitän ettei moni harrastaja hommaa ultrakevyttä maantiepyörää tai täysjoustopyörää talliin pölyyntymään. Niillä ajetaan, niitä puunataan, niihin vaihdetaan osia ja niistä pidetään huolta. Voiko yhdellä pyörällä ajaa millä tahansa alustalla? Totta kai voi, eihän sitä kukaan estä. Jokainen tekee oman päätöksen pyörävalinnoistaan. En pidä itseäni superharrastajaksi pyöräilyn saralla, vaikka pyöräilen lähes joka päivä. Työmatkat kuljen aina pyörällä kun se on mahdollista. Kesät talvet. Pyörälenkillekin on päästävä, maakuntareissuista puhumattakaan. Minulla on toki muutakin elämää ja muitakin harrastuksia on kuin pelkkää pyöräilyä.  Jatkuva pyöräkuume on silti koko ajan päällä. Tällä hetkellä molemmat pyöräni on suhteellisen tuoreita, mutta nälkä kasvaa syödessä. Kaluston ja varusteiden hankkimisen osalta olen pyrki