Siirry pääsisältöön

Maakuntahaasteen etappi nro 4, 3.8.2020, KESKI-POHJANMAA 220 km

 
Kohti pohjoista!

Aamu lähti käyntiin klo 5:30 ruisleivän ja mehun voimalla. Edellisenä iltana olin jo pakannut vaakalaukkuun hieman evästä ja muuta pyöräilytavaraa. Näille matkoille valmistautuminen on suoraan sanottuna hieman hermoja raastavaa touhua, jättäisin sen mielelläni jollekin muulle. Tien päällä tulee joskus huomattua, että olen unohtanut jotain tärkeää esim. lukon, varavirran tai jonkun muun kotiin. Tällä kertaa näytti olevan kaikki mukana.
Lastattu pyörä valmiina päivän koettelemuksiin
Reittisuunnitelmaan tuli hieman muutoksia kun hoksasin, että Lapuan(eikä Hellanmaan) kautta kannattaisikin ajaa. Lapualle asti menee erittäin tuttu pikkutie, jota pitkin ajan usein maantielenkeilläni. Isoille teille ei tarvinnut poiketa ennen Uuttakaarlepyytä, reitti kulkee koko ajan Lapuanjoen itäpuolta samankaltaisesti kuin Raippaluodon reissullakin kun ajoimme Markuksen kanssa Kyröjoen itäpuolta Vaasaan. Lapualta toki Ylihärmän suuntaan on n. 10 kilometrin hiekkataipale, onneksi tie oli ihan hyvää ns. gravelpätkää.
Jossakin Lapuan ja Kauhavan rajalla
 
Pyöränlamppu, jonka 6000 mAh:n akku toimii myös varavirtalähteenä.
 
Uudessakaarlepyyssä en ole tietääkseni koskaan käynyt. Mukava pikkukaupunki, jossa on Kuopion Puijontornin näköinen vesi/näkötorni. Uudenkaarlepyyn entinen nimi on muuten Lapuanjoensuu. 
Uudenkaarlepyyn vesitorni
Sakari Topeliuksen synnyinkoti

 Matkaa Pietarsaareen ei ollut enää kuin vaivaiset 20 kilometriä, jossa oli tarkoitus pitää kunnon lounastauko. Jostakin syystä oikeassa polvitaipeessa alkoi tuntumaan kipua eikä tympeä vastatuuli auttanut yhtään asiaan. Keskituntinopeus laski 28:sta reiluun 26 kilometriin tunnissa.
Kebabbia!
Pietarsaari
 
Perillä Pietarsaaressa jouduin hieman suunnistamaan keskustan kävelykadulle, jossa pääsin maistamaan paikallista Korv Göransin kebabia. Lounaan jälkeen pienet venyttelyt ja taas tien päälle. Pietarsaaresta Kokkolaan on matkaa n. 40 kilometriä.
Hieno peltikala
Luoto
Aiemmin mainittu 7 sillan saaristoreitti kulkee Luodon läpi, joka on manner-Suomen ruotsinkielisin kunta. Viimeisellä sillalla pidin pienen tankkaustauon ja aloin sen jälkeen suuntaamaan Kokkolaan. Tarkoitus oli alun perin ajaa Kokkolaan keskustan liepeillä, mutta liikennevaloissa pysähtely ei kiinnostanut. Tällä kertaa en siis nähnyt Kokkolan kaupunkia vaan lähdin suoraan Kalajoen suuntaan.
 
Keski-Pohjanmaan rajalla
 
Keski-Pohjanmaan rajalla oli tietysti otettava perinteinen valokuvatodiste. Kun pullot oli täynnä ei ollut enää syytä pysähtyä huoltoasemilla. Tähän asti tiet olivat erittäin hyviä polkupyöräilijälle, sopivan hiljaisia ja pitkiä pyöräteitä. 8-tielle liityttäessä alkoi liikenne olemaan selkeästi ruuhkaisempaa eikä viimeisellä 50 kilometrin matkalla pyöräteitä juuri ollut. Onneksi piennar oli hieman normaalia leveämpi.

Hieman isompi fillari
Pikku-Jussi
8-tiellä ei pyöräteitä juuri ole
Pidin vielä yhden lyhyen venyttelytauon Himangan kirkon pihassa ennen viimeistä rutistusta Kalajoelle. Polvitaive oli edelleen kipeä. Onneksi matkaa ei ollut enää paljon. Perille Kalajoelle pääsin klo 17:30 eli reippaasti ennen iltaa. 

Himangan vaivaisukko
Perillä Kalajoella!

Kokonaisuutena reissu meni hienosti, ei teknisiä murheita tms. Sääennustukset eivät onneksi pitäneet paikkansa. Alkumatkasta oli hieman sadetta ilmassa, mutta selvisin kuin ihmeen kaupalla täysin kuivilla kamppeilla. Perille päästyäni tajusin, että tämä oli jo neljäs 200 kilometrin reissu tälle kesälle(!)
 
Vielä Satakunta jäljellä, sitten on maakuntahaasteeni tälle vuodelle selätetty! 
 
 
Statistiikkaa:

Reitti: Seinäjoki-Lapua-Alahärmä-Jepua-Uusikaarlepyy-Pietarsaari-Kokkola-Kalajoki

Reitin pituus: 224 km
Ajoaika:8:36:57
Kokonaisaika taukoineen: 10:00:43
Lähtö Seinäjoelta: klo 6:30
Perillä Kalajoella: klo 17:30
Keskituntinopeus: 26 km/h
Nousumetrit: 765
Maksiminopeus: 46,1 km/h 


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi pyörä!

NBD! Aiemmissa postauksissa mainittu pyöräkuume EI TODELLAKAAN laskenut. Niinhän siinä sitten kävi, että laitoin Divergen fillaritoriin ja yllättävän nopean yhteydenoton jälkeen vanha pyörä lähti Jyväskylän suuntaan. Mitäpä sitä enempää miettimään, pyörä kiertoon vaan! Syyskuun lopun lämpimät kelit ja maantiekauden jatkuminen lisäsi pyöräkuumetta entisestään. Vaihtoehtoina oli seuraavanlaisia hiilikuiturunkoisia pyöriä: - Canyon Endurance CF SL  - Cube Axial GTC Carbon - Cube Attain GTC Race Carbon - Specialized Tarmac SL6 Carbon - Specialized Roubaix - Trek Domane SL5 Hintahaarukka oli 2000-3000 euron välissä. Osasarjat kandidaateissa vaihtelivat Shimanon 105:stä Ultegraan. Ns. postimyyntipyörät(Canyon ja Cube) kiinnostivat hinnan takia. Toimitukset niissä olisivat olleet yksinkertaisesti liian pitkät, tälle kaudelle ei olisi ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tien päälle, ehkä ei edes trainerille. Lisäksi Canyonista itselläni ei ole aiempaa kokemusta, Cubeja minulla on ollut jop

Maakuntahaaste 2020 ajettu! Loppuyhteenveto

Se oli siinä! 5 reissua, yli 1100 poljettua kilometriä, täysin tuntemattomia paikkoja, hienoja ihmisiä, hienoja maisemia, reitin suunnittelua, pyörän huoltoa, pyörän säätöä, kateissa olevien pyöräkamojen etsimistä, elektronisten laitteiden latausta, tankkausta, lihaskipuja, navigointia, eksymistä yms. yms. Maakuntahaaste on todellakin antanut enemmän mitä se on ottanut. Olen saanut uusia kokemuksia pyöräillessäni Länsi-Suomen maakunnissa. En tietenkään voi laittaa maakuntia paremmuusjärjestykseen, mutta alla muutamia mietteitä kaikista viidestä reissusta: 1. KESKI-SUOMI 29.5.2020, 216 km, keskituntinopeus 25,6 km/h - Ylämäkeä ylämäen perään, onneksi myös alamäkiä. - Haapamäen asemanseutu reitin ehdoton "helmi", alueen historia on erityisen kiinnostava. - Etelä-Pohjanmaahan verrattuna Keuruulla todellakin huomaa olevansa Keski-Suomessa(järvet, maastot, murre). - Reilun 20 kilometrin mittaisella kelirikkoisella hiekkatiellä sai jännittää kestääkö renkaat loppuun saakka.   2. PO

Miksi valitsin juuri gravel-pyörän?

Maantiepyöräily on koukuttava laji! Hommasin muutama vuosi sitten ensimmäisen maantiepyörän, jolla pääsin sisään maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan. Maastopyöräilyyn verrattuna ensimmäinen maantielenkki maantiepyörällä tuntui uskomattoman kevyeltä kun oli tottunut ajamaan aiemmin vain nappularenkaisella maasturilla. Ajoasento oli aluksi outo ja laji tuntui jopa liiankin erilaiselta mihin olin tottunut. Ensimmäiset minulle "pitkät" lenkit olivat alkuun n. 50 kilometrin mittaisia. Pikkuhiljaa sain psyykattua itseni myös pidemmille lenkeille. Maantiepyörässä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, se sopi vain lähinnä asfalttilenkeille. Mikä ihmeen gravel? Maantiepyörä sai lähteä. Uusi pyörä tulisi tilalle, mutta minkälainen? Maantiepyöräni ei mielestäni ollut tarpeeksi monipuolinen pitkille reissuille. Se ei olisi kestänyt kunnolla ylimääräistä lastia. Eihän yli 150 kilometrin reissulle voi lähteä vain yhdellä banaanilla. Tavaratelineiden kiinnityspisteitäkään o