Enää 2 maakuntaa jäljellä!

Härkää sarvista!

Keski-suomi, Pohjanmaa ja Pirkanmaa. Nämä on ajettu. Jäljellä Satakunta ja Keski-Pohjanmaa. Kaksi viimeistä ovat minulle vähiten tuttuja maakuntia. Läpi on tullut ajettua autolla, mutta muuten hyvin outoa seutua.

Reittisuunnittelu lähtee taas nollista: Molempien maakuntien maakuntakeskuksiin tekisi mieli pyöräillä, mutta Kokkolaan tulisi Seinäjoelta 150 kilometrin siivu ja Poriin lähes 200 km. Saman päivän aikana tuo reissu edestakaisin ei onnistu millään, pitäisi jäädä yöksi ja ajaa seuraavana päivänä takaisin.Tai ehkä kesälomareissu niin, että kotiväki ajelisi "huoltoautona" perille ja minä pyörällä perässä. Tulisin sitten auton kyydissä takaisin. Siinä olisi ideaa, pitääpä miettiä ajatusta!

Aiemmassa postauksessa olikin puhetta heinäkuun kylmyydestä ja miten Juhannuksena oli vielä poikkeuksellisen helteinen sää. Pakko myöntää ettei alle 20-asteen puolipilviset ja sateiset päivät innosta lähtemään tien päälle. Pitäisi saada peruslenkkejä enemmän alle vielä ennen kahta viimeistä maakuntaetappia. Eiköhän ne aurinkoisetkin kelit sieltä vielä tule!

Kipeytyneet paikat kropassa näillä pitkillä reissulla on selkeästi niska ja hartiat. Siksi pyörätreeniä(ja miksei muutakin treeniä) saisi olla runsaasti. Moni tuttu kysyy miten ahteri kestää nämä reissut. Kyllähän se kestää! Yläselässä paikat kipeytyy yleensä huomattavasti enemmän.

Viime reissussa huomasin jännittäneeni hartialihaksia normaalia enemmän. Kun autoliikennettä ja läheltäohituksia on normaalia enemmän niin ajaminen yläkroppa rentona on vaikeaa. Olen yrittänyt ajaa enemmän ns. dropeilta eli alaotteelta niin kuin maantiepyörää kuuluisikin ajaa. Dropeilta ajaminen rentona vaatii vielä jonkun verran treeniä.  

Tälle vuodelle maantiekilometrejä on tullut n. 1500 ja maastokilometrejä n. 700. Vuosittainen kilometritavoite maantiepyöräilyssä on kuluva vuosiluku, tänä vuonna siis 2020(viime vuonna 2019 km jne.), alkaa pikkuhiljaa jo täyttymään. Mahdollisuudet olisi pyöräillä sileällä jopa 3000 kilometriä!

No, turha asettaa liian isoja tavoitteita. Jotkut polkevat 5000, jotkut 10.000, jotkut 20.000 kilometriä vuodessa/kaudessa. Väittäisin ettei yli 10.000 kilometrin pyöräilijät kerkeä kotona paljoa sohvaa kuluttamaan ja pyöräilystä pitää oikeasti tykätä. Kyllähän itsekin tykkään pyöräilystä, enhän tätä muuten tekisi. Olen joka tapauksessa tässä elämäntilanteessa tyytyväinen yli 2000 kilometrin suoritukseen. Kaikki sen yli menevät metrit tai sentit ovat pelkkää plussaa!