Siirry pääsisältöön

Miksi valitsin juuri gravel-pyörän?







Maantiepyöräily on koukuttava laji!

Hommasin muutama vuosi sitten ensimmäisen maantiepyörän, jolla pääsin sisään maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan. Maastopyöräilyyn verrattuna ensimmäinen maantielenkki maantiepyörällä tuntui uskomattoman kevyeltä kun oli tottunut ajamaan aiemmin vain nappularenkaisella maasturilla. Ajoasento oli aluksi outo ja laji tuntui jopa liiankin erilaiselta mihin olin tottunut. Ensimmäiset minulle "pitkät" lenkit olivat alkuun n. 50 kilometrin mittaisia. Pikkuhiljaa sain psyykattua itseni myös pidemmille lenkeille. Maantiepyörässä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, se sopi vain lähinnä asfalttilenkeille.

Mikä ihmeen gravel?

Maantiepyörä sai lähteä. Uusi pyörä tulisi tilalle, mutta minkälainen? Maantiepyöräni ei mielestäni ollut tarpeeksi monipuolinen pitkille reissuille. Se ei olisi kestänyt kunnolla ylimääräistä lastia. Eihän yli 150 kilometrin reissulle voi lähteä vain yhdellä banaanilla. Tavaratelineiden kiinnityspisteitäkään ollut ja lisäksi ajoasento oli jopa liiankin aerodynaaminen/vähemmän rento.
Ensimmäisenä vaihtoehtona aloin miettimään cyclocross-pyörää. Sehän selviäisi ylimääräisestä lastista ja huonoista teistä. Cyclo ei silti ollut se pyörä mitä hain. Törmäsin uuteen pyöräilylajiin: Gravel Grinding. Gravel-pyörä on nimensä mukaisesti tarkoitettu hiekkateille, mutta se on itse asiassa melkoinen käyräsarvipyörien joka paikan höylä. Se soveltuu hiekkateille, sorateille, asfalttiteille, työmatkapyöräilyyn jne. Rengasvalinnoilla voi vielä muokata ajotuntumaa itselle mieleiseksi. Lisäksi ajoasento on rennompi kuin normaalissa maantiepyörässä.

  

Specialized Diverge


Absoluuttinen totuus ei ole, että valinta matkapyöräilyyn pitää olla juuri gravel-pyörä. Se vain toimii minulle parhaiten.
Tällä pyörällä on kohta taitettu matkaa 5000 kilometriä eikä isompia vikoja ole vielä tullut vastaan. Osasarja on Shimanon Tiagra. Ei parasta A-luokkaa, mutta tuntuu toimivan ihan mukavasti. Välillä on tullut mieleen päivittää osasarja parempaan. Ehkä seuravaassa pyörässä on paremmat palikat jo valmiiksi kiinni. Pyörän ominaisuus mistä olen erityisen tyytyväinen on thru axle eli läpiakselit edessä ja takana. Läpiakselit on huomattavasti miellyttävämmät asentaa verrattuna ns. pikalinkkuihin.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi pyörä!

NBD! Aiemmissa postauksissa mainittu pyöräkuume EI TODELLAKAAN laskenut. Niinhän siinä sitten kävi, että laitoin Divergen fillaritoriin ja yllättävän nopean yhteydenoton jälkeen vanha pyörä lähti Jyväskylän suuntaan. Mitäpä sitä enempää miettimään, pyörä kiertoon vaan! Syyskuun lopun lämpimät kelit ja maantiekauden jatkuminen lisäsi pyöräkuumetta entisestään. Vaihtoehtoina oli seuraavanlaisia hiilikuiturunkoisia pyöriä: - Canyon Endurance CF SL  - Cube Axial GTC Carbon - Cube Attain GTC Race Carbon - Specialized Tarmac SL6 Carbon - Specialized Roubaix - Trek Domane SL5 Hintahaarukka oli 2000-3000 euron välissä. Osasarjat kandidaateissa vaihtelivat Shimanon 105:stä Ultegraan. Ns. postimyyntipyörät(Canyon ja Cube) kiinnostivat hinnan takia. Toimitukset niissä olisivat olleet yksinkertaisesti liian pitkät, tälle kaudelle ei olisi ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tien päälle, ehkä ei edes trainerille. Lisäksi Canyonista itselläni ei ole aiempaa kokemusta, Cubeja minulla on ollut...

Juhannuspyöräilyä!

Juhannukseen kuuluu pyöräily Juhannus tuli vietettyä Keski-Suomessa Saarijärvellä, perinteisesti. Tällä kertaa en pyöräillyt Seinäjoki-Saarijärvi -väliä vaan otin maastopyörän auton kyytiin. Reilu viikko sitten asensin neljännen pyörätelineen auton katolle. Kolme pyörää mahtuu katolle ilman ylimääräistä säätöä, mutta neljännen pyörän kuljettamisessa kahden lasten pyörän tankoa pitää kääntää vinoon. Muuten ne eivät mahdu olemaan vierekkäin. Olen kuljettanut pyöriä auton katolla jo vuosia, joten niiden nostelu katolle/säätäminen ei ole outoa touhua. Pitää vain muistaa ettei autoa aja autokatokseen tai muihin ahtaisiin väleihin kun pyörät ovat katolla. Nykyään markkinoilla olisi myös monipuolisia pyörien vetokoukkutelineitä, olen jotenkin vain jo tottunut kuljettamaan pyöriä auton katolla. Eikä autossa ole kyllä koukkuakaan. Lisäksi pyörät pysyvät puhtaampana kun ne kulkevat katolla ja takaluukku aukeaa normaalisti. Juhannusaattona lähdimme neljän pyöräilijän voimin maastoon ajamaan. Viim...