Siirry pääsisältöön

Matkapyöräily: mikä innostaa lähtemään pitkille reissuille?



Kaukana kotoa fillarin selässä

Vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitella ajavani pyörällä yli sataa kilometriä. Sama matka mikä tuntuu tarpeeksi tylsältä auton ratissa pitäisi ajaa polkupyörällä. Mitä järkeä siinä on?

Siinä on mielestäni paljonkin järkeä. 

Asiaa on vaikea selittää henkilölle joka ei pyöräile. Kaikkien epäilijöiden pitäisi itse käydä kokemassa tien päällä pidempiä tai edes jonkin pituisia reissuja pyörän selässä. Sähköpyörien yleistyessä ja halventuessa pitkien matkojen taittaminen ei tuntuisi olevan enää este.



Fillarilla maisemiin ja välietappeihin tulee kiinnitettyä aivan erilailla huomiota kun näkymä ei vilise niin nopeasti ohi. Autolla liikkuessa yleensä haluaa välttää turhia pysähdyksiä ja ABC-kylttejä. Pyörällä liikkuessa jalkautuminen tulee ikään kuin automaattisesti kun juoma- ja muita taukoja täytyy pitää. Esim. aiemmin mainittujen kirkkojen pihoissa tulee usein pysähdyttyä, mm. vaivaisukot ovat tulleet pyöräilyn kautta tutuksi!




Matkapyöräily ei tietysti ole pelkkää hymyssä suin ajamista. On pitkiä ylämäkiä, teknisiä ongelmia, vastatuulta, sadetta, motivaation puutetta, navigointiongelmia, huonoja teitä jne. 
Ensimmäisellä yli 100 kilometrin fillarireissullani lähtökohdat eivät olleet parhaimmat. 8 m/s puhaltavan pohjoistuulen takia meinasin jättää reissun tekemättä. Ajopäivä kun oli lukittu ja suunniteltu niin en jättänyt sitä jääräpäänä tekemättä. 150 kilometrin jälkeen perillä oli kieltämättä voittajafiilis: kaikki uurastus oli sen arvoista. 
Lähtisinkö samoissa olosuhteissa ajamaan joskus toisen kerran?

Aivan varmasti lähtisin.

Ehkä matkapyöräilyssä kiehtoo juuri reissujen yllätyksellisyys ja niiden erilaisuus. Jokainen reissu on erilainen vaikka ajaisi juuri samaa tietä pitkin kohteeseen kuin aiemmin. Joskus pyörä liikkuu kuin itsestään. Joskus tuntuu, että kumit on tyhjänä(vaikkei ole). Perille saavuttaessa ei ehkä heti tee mieli pyörän selkään, mutta seuraavana päivänä mieli onkin jo kummasti muuttunut!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maakuntahaaste 2020 ajettu! Loppuyhteenveto

Se oli siinä! 5 reissua, yli 1100 poljettua kilometriä, täysin tuntemattomia paikkoja, hienoja ihmisiä, hienoja maisemia, reitin suunnittelua, pyörän huoltoa, pyörän säätöä, kateissa olevien pyöräkamojen etsimistä, elektronisten laitteiden latausta, tankkausta, lihaskipuja, navigointia, eksymistä yms. yms. Maakuntahaaste on todellakin antanut enemmän mitä se on ottanut. Olen saanut uusia kokemuksia pyöräillessäni Länsi-Suomen maakunnissa. En tietenkään voi laittaa maakuntia paremmuusjärjestykseen, mutta alla muutamia mietteitä kaikista viidestä reissusta: 1. KESKI-SUOMI 29.5.2020, 216 km, keskituntinopeus 25,6 km/h - Ylämäkeä ylämäen perään, onneksi myös alamäkiä. - Haapamäen asemanseutu reitin ehdoton "helmi", alueen historia on erityisen kiinnostava. - Etelä-Pohjanmaahan verrattuna Keuruulla todellakin huomaa olevansa Keski-Suomessa(järvet, maastot, murre). - Reilun 20 kilometrin mittaisella kelirikkoisella hiekkatiellä sai jännittää kestääkö renkaat loppuun saakka.   2. PO...

Maakuntahaasteen viimeinen etappi 6.9.2020, SATAKUNTA 205 km

Nokka kohti etelää! Edellisessä postauksessa mainitsin etten tiennyt milloin saisin viimeisen etapin ajettua. Perjantaina tuli ajatus lähteä matkaan sunnuntaina. Lauantaina sitten pakkailin jo pyöräilyvarusteita ja rasvailin ketjua. Lähtö olisi aamusta klo 9. Olen käynyt ajamassa kesällä pari kertaa ns. sunnutaisatasen maantieporukkalla ja nytkin oli mielessä lähtisinkö ajamaan vain tuon satasen lenkin. Alkumatkan suunta Karvialle oli kuitenkin sama niin ajoin ryhmässä Koskenkorvalle ja jatkoin siitä "soolona" Kurikkaan. Porukka-ajot on aina mukavia kun saa vaihtaa ajatuksia muiden pyöräilijöiden kanssa ja varsinkin jonon peräpäässä ilmanvastus tuntuu niin olemattomalta, että matka taittuu kuin itsestään.   Ravitseva aamiainen Sunnuntaina aamusta kello herätti jo seitsemältä kun piti tsekata vielä tarvittavat kamppeet. Hukassa oli mm. irtolahkeet. Kaikki kuitenkin löytyi. Tällä kertaa lähdin matkaan kevyemmällä varustuksella ilman vaakaputkilaukkua. Kaikki tavara(kännykkä, ba...

Miksi valitsin juuri gravel-pyörän?

Maantiepyöräily on koukuttava laji! Hommasin muutama vuosi sitten ensimmäisen maantiepyörän, jolla pääsin sisään maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan. Maastopyöräilyyn verrattuna ensimmäinen maantielenkki maantiepyörällä tuntui uskomattoman kevyeltä kun oli tottunut ajamaan aiemmin vain nappularenkaisella maasturilla. Ajoasento oli aluksi outo ja laji tuntui jopa liiankin erilaiselta mihin olin tottunut. Ensimmäiset minulle "pitkät" lenkit olivat alkuun n. 50 kilometrin mittaisia. Pikkuhiljaa sain psyykattua itseni myös pidemmille lenkeille. Maantiepyörässä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, se sopi vain lähinnä asfalttilenkeille. Mikä ihmeen gravel? Maantiepyörä sai lähteä. Uusi pyörä tulisi tilalle, mutta minkälainen? Maantiepyöräni ei mielestäni ollut tarpeeksi monipuolinen pitkille reissuille. Se ei olisi kestänyt kunnolla ylimääräistä lastia. Eihän yli 150 kilometrin reissulle voi lähteä vain yhdellä banaanilla. Tavaratelineiden kiinnityspisteitäkään o...