Siirry pääsisältöön

Matkapyöräily: mikä innostaa lähtemään pitkille reissuille?



Kaukana kotoa fillarin selässä

Vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitella ajavani pyörällä yli sataa kilometriä. Sama matka mikä tuntuu tarpeeksi tylsältä auton ratissa pitäisi ajaa polkupyörällä. Mitä järkeä siinä on?

Siinä on mielestäni paljonkin järkeä. 

Asiaa on vaikea selittää henkilölle joka ei pyöräile. Kaikkien epäilijöiden pitäisi itse käydä kokemassa tien päällä pidempiä tai edes jonkin pituisia reissuja pyörän selässä. Sähköpyörien yleistyessä ja halventuessa pitkien matkojen taittaminen ei tuntuisi olevan enää este.



Fillarilla maisemiin ja välietappeihin tulee kiinnitettyä aivan erilailla huomiota kun näkymä ei vilise niin nopeasti ohi. Autolla liikkuessa yleensä haluaa välttää turhia pysähdyksiä ja ABC-kylttejä. Pyörällä liikkuessa jalkautuminen tulee ikään kuin automaattisesti kun juoma- ja muita taukoja täytyy pitää. Esim. aiemmin mainittujen kirkkojen pihoissa tulee usein pysähdyttyä, mm. vaivaisukot ovat tulleet pyöräilyn kautta tutuksi!




Matkapyöräily ei tietysti ole pelkkää hymyssä suin ajamista. On pitkiä ylämäkiä, teknisiä ongelmia, vastatuulta, sadetta, motivaation puutetta, navigointiongelmia, huonoja teitä jne. 
Ensimmäisellä yli 100 kilometrin fillarireissullani lähtökohdat eivät olleet parhaimmat. 8 m/s puhaltavan pohjoistuulen takia meinasin jättää reissun tekemättä. Ajopäivä kun oli lukittu ja suunniteltu niin en jättänyt sitä jääräpäänä tekemättä. 150 kilometrin jälkeen perillä oli kieltämättä voittajafiilis: kaikki uurastus oli sen arvoista. 
Lähtisinkö samoissa olosuhteissa ajamaan joskus toisen kerran?

Aivan varmasti lähtisin.

Ehkä matkapyöräilyssä kiehtoo juuri reissujen yllätyksellisyys ja niiden erilaisuus. Jokainen reissu on erilainen vaikka ajaisi juuri samaa tietä pitkin kohteeseen kuin aiemmin. Joskus pyörä liikkuu kuin itsestään. Joskus tuntuu, että kumit on tyhjänä(vaikkei ole). Perille saavuttaessa ei ehkä heti tee mieli pyörän selkään, mutta seuraavana päivänä mieli onkin jo kummasti muuttunut!

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi pyörä!

NBD! Aiemmissa postauksissa mainittu pyöräkuume EI TODELLAKAAN laskenut. Niinhän siinä sitten kävi, että laitoin Divergen fillaritoriin ja yllättävän nopean yhteydenoton jälkeen vanha pyörä lähti Jyväskylän suuntaan. Mitäpä sitä enempää miettimään, pyörä kiertoon vaan! Syyskuun lopun lämpimät kelit ja maantiekauden jatkuminen lisäsi pyöräkuumetta entisestään. Vaihtoehtoina oli seuraavanlaisia hiilikuiturunkoisia pyöriä: - Canyon Endurance CF SL  - Cube Axial GTC Carbon - Cube Attain GTC Race Carbon - Specialized Tarmac SL6 Carbon - Specialized Roubaix - Trek Domane SL5 Hintahaarukka oli 2000-3000 euron välissä. Osasarjat kandidaateissa vaihtelivat Shimanon 105:stä Ultegraan. Ns. postimyyntipyörät(Canyon ja Cube) kiinnostivat hinnan takia. Toimitukset niissä olisivat olleet yksinkertaisesti liian pitkät, tälle kaudelle ei olisi ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tien päälle, ehkä ei edes trainerille. Lisäksi Canyonista itselläni ei ole aiempaa kokemusta, Cubeja minulla on ollut jop
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miksi valitsin juuri gravel-pyörän?

Maantiepyöräily on koukuttava laji! Hommasin muutama vuosi sitten ensimmäisen maantiepyörän, jolla pääsin sisään maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan. Maastopyöräilyyn verrattuna ensimmäinen maantielenkki maantiepyörällä tuntui uskomattoman kevyeltä kun oli tottunut ajamaan aiemmin vain nappularenkaisella maasturilla. Ajoasento oli aluksi outo ja laji tuntui jopa liiankin erilaiselta mihin olin tottunut. Ensimmäiset minulle "pitkät" lenkit olivat alkuun n. 50 kilometrin mittaisia. Pikkuhiljaa sain psyykattua itseni myös pidemmille lenkeille. Maantiepyörässä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, se sopi vain lähinnä asfalttilenkeille. Mikä ihmeen gravel? Maantiepyörä sai lähteä. Uusi pyörä tulisi tilalle, mutta minkälainen? Maantiepyöräni ei mielestäni ollut tarpeeksi monipuolinen pitkille reissuille. Se ei olisi kestänyt kunnolla ylimääräistä lastia. Eihän yli 150 kilometrin reissulle voi lähteä vain yhdellä banaanilla. Tavaratelineiden kiinnityspisteitäkään o
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jatkuva pyöräkuume!

Pyöräily on välineurheilua? Miksi harrastajat hankkivat uusia pyöriä? Mikä vika vanhassa on? Miksi joillakin pyöräilijöillä on yli 5 fillaria tallissaan? Hyviä kysymyksiä. Väitän ettei moni harrastaja hommaa ultrakevyttä maantiepyörää tai täysjoustopyörää talliin pölyyntymään. Niillä ajetaan, niitä puunataan, niihin vaihdetaan osia ja niistä pidetään huolta. Voiko yhdellä pyörällä ajaa millä tahansa alustalla? Totta kai voi, eihän sitä kukaan estä. Jokainen tekee oman päätöksen pyörävalinnoistaan. En pidä itseäni superharrastajaksi pyöräilyn saralla, vaikka pyöräilen lähes joka päivä. Työmatkat kuljen aina pyörällä kun se on mahdollista. Kesät talvet. Pyörälenkillekin on päästävä, maakuntareissuista puhumattakaan. Minulla on toki muutakin elämää ja muitakin harrastuksia on kuin pelkkää pyöräilyä.  Jatkuva pyöräkuume on silti koko ajan päällä. Tällä hetkellä molemmat pyöräni on suhteellisen tuoreita, mutta nälkä kasvaa syödessä. Kaluston ja varusteiden hankkimisen osalta olen pyrki
Lähetä kommentti
Lue lisää