Siirry pääsisältöön

Matkapyöräily: mikä innostaa lähtemään pitkille reissuille?



Kaukana kotoa fillarin selässä

Vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitella ajavani pyörällä yli sataa kilometriä. Sama matka mikä tuntuu tarpeeksi tylsältä auton ratissa pitäisi ajaa polkupyörällä. Mitä järkeä siinä on?

Siinä on mielestäni paljonkin järkeä. 

Asiaa on vaikea selittää henkilölle joka ei pyöräile. Kaikkien epäilijöiden pitäisi itse käydä kokemassa tien päällä pidempiä tai edes jonkin pituisia reissuja pyörän selässä. Sähköpyörien yleistyessä ja halventuessa pitkien matkojen taittaminen ei tuntuisi olevan enää este.



Fillarilla maisemiin ja välietappeihin tulee kiinnitettyä aivan erilailla huomiota kun näkymä ei vilise niin nopeasti ohi. Autolla liikkuessa yleensä haluaa välttää turhia pysähdyksiä ja ABC-kylttejä. Pyörällä liikkuessa jalkautuminen tulee ikään kuin automaattisesti kun juoma- ja muita taukoja täytyy pitää. Esim. aiemmin mainittujen kirkkojen pihoissa tulee usein pysähdyttyä, mm. vaivaisukot ovat tulleet pyöräilyn kautta tutuksi!




Matkapyöräily ei tietysti ole pelkkää hymyssä suin ajamista. On pitkiä ylämäkiä, teknisiä ongelmia, vastatuulta, sadetta, motivaation puutetta, navigointiongelmia, huonoja teitä jne. 
Ensimmäisellä yli 100 kilometrin fillarireissullani lähtökohdat eivät olleet parhaimmat. 8 m/s puhaltavan pohjoistuulen takia meinasin jättää reissun tekemättä. Ajopäivä kun oli lukittu ja suunniteltu niin en jättänyt sitä jääräpäänä tekemättä. 150 kilometrin jälkeen perillä oli kieltämättä voittajafiilis: kaikki uurastus oli sen arvoista. 
Lähtisinkö samoissa olosuhteissa ajamaan joskus toisen kerran?

Aivan varmasti lähtisin.

Ehkä matkapyöräilyssä kiehtoo juuri reissujen yllätyksellisyys ja niiden erilaisuus. Jokainen reissu on erilainen vaikka ajaisi juuri samaa tietä pitkin kohteeseen kuin aiemmin. Joskus pyörä liikkuu kuin itsestään. Joskus tuntuu, että kumit on tyhjänä(vaikkei ole). Perille saavuttaessa ei ehkä heti tee mieli pyörän selkään, mutta seuraavana päivänä mieli onkin jo kummasti muuttunut!

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maakuntahaasteen etappi nro 2, 14.6.2020, POHJANMAA 245 km

  Rannikolle pyörällä Lauantai-iltana viimehetken tsekkaukset pyörään: Ilmanpaineet 5-6 bariin, satulalaukun tarkistus, lisää öljyä ketjuihin, takavalo satulaputkeen kiinni jne. Ennen nukkumaan menoa vielä pientä reitin suunnittelua. Sunnuntaina aamulla kello herätti klo 7. Muistin, että kännykän akku oli illalla lähes tyhjä. Äkkiä lataukseen, lähtö olisi jo reilun tunnin päästä ja akku pitää olla mielellään täynnä. Sovin jo aiemmin pyöräseuran Markuksen kanssa tulevasta reissusta. Startti olisi Seinäjoen ABC:lla, josta lähdettäisiin Vaasan suuntaan klo 9. Aamiaiseksi leipää, kahvia ja mysliä. Näillä eväillä pärjäisi ainakin ensimmäiset 50 kilometriä hienosti. Tällä kertaa en laittanut vaakaputkilaukkua kiinni, joten banaanit, geelit, energiapatukat, varavirtalähde, laturin piuha ja kännykkä+lompakko piti saada mahtumaan ajopaidan takataskuihin. Vielä aurinkorasvaa iholle. Päivälle oli luvattu lähes 30 astetta lämmintä(!) ja sitten vaan matkaan. Alkutaipaleella. ...
1 kommentti
Lue lisää

Maakuntahaasteen etappi nro 3, reitin suunnittelua

Seuraava pyöräilyseikkailu Kolme maakuntaa jäljellä: Satakunta, Pirkanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Missään näistä en ole kunnolla pyörällä aiemmin käynyt. Keski-Pohjanmaan raja on kauimpana näistä kolmesta: n. 100 kilometriä Seinäjoelta pohjoiseen. Kahden muun maakunnan rajat ovat parikymmentä kilometriä lähempänä. Periaatteessa ei ole väliä minne suuntaan seuraavaksi, mutta ajattelin ottaa seuraavaksi käsittelyyn Pirkanmaan. Pirkanmaasta tulee ensimmäisenä mieleen Tampere. Tekisi kyllä mieli käydä siellä, mutta suuntaansa tulee matkaa 180 kilometriä(!). Ehkä jonakin toisena kesänä sitten. Virrat on lähempänä ja on hieno pitäjä. Taidanpa suunnata Virroille. Itse asiassa Killinkoskella käydessäni kävin jo rajalla, mutta tällä kertaa voisin käydä ihan kaupungin keskustassa asti. Virroille menee mukavia pikkuteitä mm. Alavuden ja Peräseinäjoen kautta. Reitti voisi kulkea jompaa kumpaa pitkin Virroille ja toista reittiä takaisin. Reitti saattaa vielä muuttua, mutta alustavasti se voisi olla Sei...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jatkuva pyöräkuume!

Pyöräily on välineurheilua? Miksi harrastajat hankkivat uusia pyöriä? Mikä vika vanhassa on? Miksi joillakin pyöräilijöillä on yli 5 fillaria tallissaan? Hyviä kysymyksiä. Väitän ettei moni harrastaja hommaa ultrakevyttä maantiepyörää tai täysjoustopyörää talliin pölyyntymään. Niillä ajetaan, niitä puunataan, niihin vaihdetaan osia ja niistä pidetään huolta. Voiko yhdellä pyörällä ajaa millä tahansa alustalla? Totta kai voi, eihän sitä kukaan estä. Jokainen tekee oman päätöksen pyörävalinnoistaan. En pidä itseäni superharrastajaksi pyöräilyn saralla, vaikka pyöräilen lähes joka päivä. Työmatkat kuljen aina pyörällä kun se on mahdollista. Kesät talvet. Pyörälenkillekin on päästävä, maakuntareissuista puhumattakaan. Minulla on toki muutakin elämää ja muitakin harrastuksia on kuin pelkkää pyöräilyä.  Jatkuva pyöräkuume on silti koko ajan päällä. Tällä hetkellä molemmat pyöräni on suhteellisen tuoreita, mutta nälkä kasvaa syödessä. Kaluston ja varusteiden hankkimisen osalta olen p...
Lähetä kommentti
Lue lisää