Siirry pääsisältöön

Maakuntahaasteen etappi nro 2, reitin suunnittelua



Maakuntahaasteen 2020 etappi nro 2: Pohjanmaa

Uutta reissua kehiin! Lähtö tulevana sunnuntaina aamusta. Nämä reissujen suunnittelut ovat välillä hieman haasteellisia ja kysymyksiä herättäviä:


  • Mitä jos sataa?
  • Mitä jos tuulee?
  • Jos sataa, tuulee ja molemmat renkaat puhkeaa yhtä aikaa? 
  • Jos eksyn korpitaipaleelle, missä täytän juomapullot?

Jossittelua riittää. Pakko myöntää ettei maantiepyöräilyreittien suunnittelu ole aina sitä mukavinta hommaa. Se vie yllättävän paljon aikaa. Lyhyemmille lenkeille voi lähteä usein ilman tarkkaa reittiä/päämäärää. Pidemmät lenkit vaatii kuskilta enemmän fysiikkaa ja psyykkistä valmistautumista.
Juhannuksena en pääse pidemmälle lenkille, joten kesäkuun ensimmäinen pitkä lenkki täytyy mahduttaa tulevalle viikonlopulle.
  
En tykkää ajaa A:sta B:hen ja B:stä A:han samaa reittiä. Ajamiseen saa vaihtelua kun paluureitti tuleekin eri tietä takaisin. Pääsiäisenä itse asiassa kävin Pohjanmaan puolella kun lähdin käymään Laihialla. Kilometrejä kertyi 140, myös Vaasan rajalla tuli käytyä. Tuosta olisi voinut ottaa "maakuntamerkinnän" jo tuolloin, mutta ajetaan nyt tällä kertaa oikein kunnolla Pohjanmaan rannikolle asti!




Puolivälin krouviksi asettuu tällä kertaa suomen pisin silta(1045 m), joka sijaitsee Mustasaaren Raippaluodossa.



Seinäjoelta kulkee useampikin reitti kohteeseen. Perinteisin reitti(Seinäjoki-Vaasa) kulkee 18-tietä pitkin Ylistaron, Isonkyrön ja Tervajoen kautta Laihialle, josta isompi E12-tie vie Vaasaan. Pyörällä tuo tie ei ole kaikista mukavin ajaa kun autoliikennettä on runsaasti. Aion silti näillä näkymin menomatkan ajaa tuon reitin ettei kokonaiskilometrejä tulisi liikaa ja olisin joskus ennen iltaa takaisin Seinäjoella. Paluureitti tulee olemaan Vähäkyrön ja Lehmäjoen kautta, joka kulkee Kyröjoen pohjoispuolta. Kokonaiskilometrejä tulee tällekin etapille reilut 200, mutta nousumetrejä tulee olemaan Keski-Suomen reissuun verrattuna huomattavasti vähemmän.



Tulevan viikonlopun sääennuste on tällä hetkellä mukavat 25 astetta, tuuli 2 m/s. Toivottavasti merituuli ei hidasta kovin paljon matkantekoa. Viimeksi kun kävin Vaasassa pyörällä(yli 10 vuotta sitten) niin mereltä puhalteleva vastatuuli hankaloitti kampien pyöritystä jo Laihian kohdalla.


Sunnuntain 14.6. sääennuste: Vas. ilmatieteen laitos, oik. Foreca. Hyvältä näyttää tässä vaiheessa!
 
Satulaan pitäisi siis hypätä sunnuntaina aamusta 8-9 välillä. Raippaluotoon saapuminen ehkä jo puolenpäivän aikaan(?) ja takaisin Seinäjoelle toivottavasti alkuillasta.

Uutta postausta luvassa reissun jälkeen kunhan Raippaluodosta selviän ja kiitos jos jaksoit lukea blogiani tähän asti. 

VI SES!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi pyörä!

NBD! Aiemmissa postauksissa mainittu pyöräkuume EI TODELLAKAAN laskenut. Niinhän siinä sitten kävi, että laitoin Divergen fillaritoriin ja yllättävän nopean yhteydenoton jälkeen vanha pyörä lähti Jyväskylän suuntaan. Mitäpä sitä enempää miettimään, pyörä kiertoon vaan! Syyskuun lopun lämpimät kelit ja maantiekauden jatkuminen lisäsi pyöräkuumetta entisestään. Vaihtoehtoina oli seuraavanlaisia hiilikuiturunkoisia pyöriä: - Canyon Endurance CF SL  - Cube Axial GTC Carbon - Cube Attain GTC Race Carbon - Specialized Tarmac SL6 Carbon - Specialized Roubaix - Trek Domane SL5 Hintahaarukka oli 2000-3000 euron välissä. Osasarjat kandidaateissa vaihtelivat Shimanon 105:stä Ultegraan. Ns. postimyyntipyörät(Canyon ja Cube) kiinnostivat hinnan takia. Toimitukset niissä olisivat olleet yksinkertaisesti liian pitkät, tälle kaudelle ei olisi ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tien päälle, ehkä ei edes trainerille. Lisäksi Canyonista itselläni ei ole aiempaa kokemusta, Cubeja minulla on ollut jop

Miksi valitsin juuri gravel-pyörän?

Maantiepyöräily on koukuttava laji! Hommasin muutama vuosi sitten ensimmäisen maantiepyörän, jolla pääsin sisään maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan. Maastopyöräilyyn verrattuna ensimmäinen maantielenkki maantiepyörällä tuntui uskomattoman kevyeltä kun oli tottunut ajamaan aiemmin vain nappularenkaisella maasturilla. Ajoasento oli aluksi outo ja laji tuntui jopa liiankin erilaiselta mihin olin tottunut. Ensimmäiset minulle "pitkät" lenkit olivat alkuun n. 50 kilometrin mittaisia. Pikkuhiljaa sain psyykattua itseni myös pidemmille lenkeille. Maantiepyörässä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, se sopi vain lähinnä asfalttilenkeille. Mikä ihmeen gravel? Maantiepyörä sai lähteä. Uusi pyörä tulisi tilalle, mutta minkälainen? Maantiepyöräni ei mielestäni ollut tarpeeksi monipuolinen pitkille reissuille. Se ei olisi kestänyt kunnolla ylimääräistä lastia. Eihän yli 150 kilometrin reissulle voi lähteä vain yhdellä banaanilla. Tavaratelineiden kiinnityspisteitäkään o

Jatkuva pyöräkuume!

Pyöräily on välineurheilua? Miksi harrastajat hankkivat uusia pyöriä? Mikä vika vanhassa on? Miksi joillakin pyöräilijöillä on yli 5 fillaria tallissaan? Hyviä kysymyksiä. Väitän ettei moni harrastaja hommaa ultrakevyttä maantiepyörää tai täysjoustopyörää talliin pölyyntymään. Niillä ajetaan, niitä puunataan, niihin vaihdetaan osia ja niistä pidetään huolta. Voiko yhdellä pyörällä ajaa millä tahansa alustalla? Totta kai voi, eihän sitä kukaan estä. Jokainen tekee oman päätöksen pyörävalinnoistaan. En pidä itseäni superharrastajaksi pyöräilyn saralla, vaikka pyöräilen lähes joka päivä. Työmatkat kuljen aina pyörällä kun se on mahdollista. Kesät talvet. Pyörälenkillekin on päästävä, maakuntareissuista puhumattakaan. Minulla on toki muutakin elämää ja muitakin harrastuksia on kuin pelkkää pyöräilyä.  Jatkuva pyöräkuume on silti koko ajan päällä. Tällä hetkellä molemmat pyöräni on suhteellisen tuoreita, mutta nälkä kasvaa syödessä. Kaluston ja varusteiden hankkimisen osalta olen pyrki