Siirry pääsisältöön

Juhannuspyöräilyä!


Juhannukseen kuuluu pyöräily


Juhannus tuli vietettyä Keski-Suomessa Saarijärvellä, perinteisesti. Tällä kertaa en pyöräillyt Seinäjoki-Saarijärvi -väliä vaan otin maastopyörän auton kyytiin. Reilu viikko sitten asensin neljännen pyörätelineen auton katolle. Kolme pyörää mahtuu katolle ilman ylimääräistä säätöä, mutta neljännen pyörän kuljettamisessa kahden lasten pyörän tankoa pitää kääntää vinoon. Muuten ne eivät mahdu olemaan vierekkäin.
Olen kuljettanut pyöriä auton katolla jo vuosia, joten niiden nostelu katolle/säätäminen ei ole outoa touhua. Pitää vain muistaa ettei autoa aja autokatokseen tai muihin ahtaisiin väleihin kun pyörät ovat katolla. Nykyään markkinoilla olisi myös monipuolisia pyörien vetokoukkutelineitä, olen jotenkin vain jo tottunut kuljettamaan pyöriä auton katolla. Eikä autossa ole kyllä koukkuakaan. Lisäksi pyörät pysyvät puhtaampana kun ne kulkevat katolla ja takaluukku aukeaa normaalisti.

Juhannusaattona lähdimme neljän pyöräilijän voimin maastoon ajamaan. Viime kesänä pääsin yhdelle Saarijärven korkeimmista paikoista: Salkomäelle. Salkomäki oli uusi tuttavuus viime kesältä. Sen huipulta näkee kauas, koska puuta on kaadettu rinteestä laajalta alueelta. Johdatin porukan tietysti väärään paikkaan emmekä päässeet "maisemapaikalle". Salkomäki näkyi kyllä kartassa, mutta reitti oli väärä. Vuodessa kerkeää näköjään unohtamaan yhtä ja toista.

Seuraavana päivänä pääsin vanhan koulukaverini kanssa pyöräilemään samalle suunnalle, joka juuri viime kesänä näytti oikean reitin hakkuuaukealle. Huipulla ei pystynyt kauaa olemaan paikallaan kun hyttyset ja paarmat alkoivat ikävästi kiusata. Lähdimme Salkomäeltä Kolkanlahden suuntaan, pari uuttakin maastopätkää tuli samalla tutuksi.


Julmat lammit sijaitsee 9 kilometriä Kokkolan suuntaan Saarijärven keskustasta. Lähdimme tuolle suunnalle yrittäen löytää hyviä polkuja ettei tarvitsisi ajaa asfalttiteitä pitkin. "Tunkkaamiselta" ei voinut välttyä. Tunkkaaminen eli pyörän kantaminen/taluttaminen maastossa kuuluu lajiin. Se ei ole aina miellyttävintä hommaa varsinkin kun ötökät pyörii ympärillä.

Julmat lammit.

Julmilta lammilta lähtee historiallinen Runebergin polku Ahvenlammen suuntaan. Mäntyinen metsä ja hiekkaharjut tarjoaa maastopyöräilijälle parastaan. Ahvenlammen maastot ovat mielestäni parhaita maastopyöräilypaikkoja Saarijärvellä. Alueella pidettiin juuri näin Juhannuksina Ahvenlampirock-festivaali vielä 90-luvun alussa. Alue on tuolloin ollut tupaten täynnä ihmisiä, autoja ja telttoja.

Ahvenlammen maastoa.
Runebergin polku.

Hiekkaharjua.


Ensi kerralla täytyy ottaa taas maastopyörä mukaan Saarijärvelle, näihin reitteihin ei tunnu kyllästyvän! Tai jos kyllästyy niin uutta reittiä löytää helposti. Lisäksi Ahvenlammella on monipuolinen frisbeegolf-rata, jonne en valitettasti tällä kertaa kerennyt. Kiekotkin oli jo valmiina auton takakontissa.

Maastopyörän eturengas olikin näköjään tyhjentynyt Juhannuksen lenkkien jälkeen. Huoltohommia siis luvassa. Lisäksi maakuntahaasteen seuraavaa etappia pitäisi alkaa suunnittelemaan.

Vielä on paljon pyörällä ajettavia kilometrejä edessä, mutta kesähän on vasta puolivälissä!


Kommentit

  1. Mielenkiintoinen kohde pyöräilyyn Keski-Suomessa. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi pyörä!

NBD! Aiemmissa postauksissa mainittu pyöräkuume EI TODELLAKAAN laskenut. Niinhän siinä sitten kävi, että laitoin Divergen fillaritoriin ja yllättävän nopean yhteydenoton jälkeen vanha pyörä lähti Jyväskylän suuntaan. Mitäpä sitä enempää miettimään, pyörä kiertoon vaan! Syyskuun lopun lämpimät kelit ja maantiekauden jatkuminen lisäsi pyöräkuumetta entisestään. Vaihtoehtoina oli seuraavanlaisia hiilikuiturunkoisia pyöriä: - Canyon Endurance CF SL  - Cube Axial GTC Carbon - Cube Attain GTC Race Carbon - Specialized Tarmac SL6 Carbon - Specialized Roubaix - Trek Domane SL5 Hintahaarukka oli 2000-3000 euron välissä. Osasarjat kandidaateissa vaihtelivat Shimanon 105:stä Ultegraan. Ns. postimyyntipyörät(Canyon ja Cube) kiinnostivat hinnan takia. Toimitukset niissä olisivat olleet yksinkertaisesti liian pitkät, tälle kaudelle ei olisi ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tien päälle, ehkä ei edes trainerille. Lisäksi Canyonista itselläni ei ole aiempaa kokemusta, Cubeja minulla on ollut jop

Miksi valitsin juuri gravel-pyörän?

Maantiepyöräily on koukuttava laji! Hommasin muutama vuosi sitten ensimmäisen maantiepyörän, jolla pääsin sisään maantiepyöräilyn ihmeelliseen maailmaan. Maastopyöräilyyn verrattuna ensimmäinen maantielenkki maantiepyörällä tuntui uskomattoman kevyeltä kun oli tottunut ajamaan aiemmin vain nappularenkaisella maasturilla. Ajoasento oli aluksi outo ja laji tuntui jopa liiankin erilaiselta mihin olin tottunut. Ensimmäiset minulle "pitkät" lenkit olivat alkuun n. 50 kilometrin mittaisia. Pikkuhiljaa sain psyykattua itseni myös pidemmille lenkeille. Maantiepyörässä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, se sopi vain lähinnä asfalttilenkeille. Mikä ihmeen gravel? Maantiepyörä sai lähteä. Uusi pyörä tulisi tilalle, mutta minkälainen? Maantiepyöräni ei mielestäni ollut tarpeeksi monipuolinen pitkille reissuille. Se ei olisi kestänyt kunnolla ylimääräistä lastia. Eihän yli 150 kilometrin reissulle voi lähteä vain yhdellä banaanilla. Tavaratelineiden kiinnityspisteitäkään o

Jatkuva pyöräkuume!

Pyöräily on välineurheilua? Miksi harrastajat hankkivat uusia pyöriä? Mikä vika vanhassa on? Miksi joillakin pyöräilijöillä on yli 5 fillaria tallissaan? Hyviä kysymyksiä. Väitän ettei moni harrastaja hommaa ultrakevyttä maantiepyörää tai täysjoustopyörää talliin pölyyntymään. Niillä ajetaan, niitä puunataan, niihin vaihdetaan osia ja niistä pidetään huolta. Voiko yhdellä pyörällä ajaa millä tahansa alustalla? Totta kai voi, eihän sitä kukaan estä. Jokainen tekee oman päätöksen pyörävalinnoistaan. En pidä itseäni superharrastajaksi pyöräilyn saralla, vaikka pyöräilen lähes joka päivä. Työmatkat kuljen aina pyörällä kun se on mahdollista. Kesät talvet. Pyörälenkillekin on päästävä, maakuntareissuista puhumattakaan. Minulla on toki muutakin elämää ja muitakin harrastuksia on kuin pelkkää pyöräilyä.  Jatkuva pyöräkuume on silti koko ajan päällä. Tällä hetkellä molemmat pyöräni on suhteellisen tuoreita, mutta nälkä kasvaa syödessä. Kaluston ja varusteiden hankkimisen osalta olen pyrki