Jatkuva pyöräkuume!

Pyöräily on välineurheilua?

Miksi harrastajat hankkivat uusia pyöriä? Mikä vika vanhassa on? Miksi joillakin pyöräilijöillä on yli 5 fillaria tallissaan? Hyviä kysymyksiä. Väitän ettei moni harrastaja hommaa ultrakevyttä maantiepyörää tai täysjoustopyörää talliin pölyyntymään. Niillä ajetaan, niitä puunataan, niihin vaihdetaan osia ja niistä pidetään huolta. Voiko yhdellä pyörällä ajaa millä tahansa alustalla? Totta kai voi, eihän sitä kukaan estä. Jokainen tekee oman päätöksen pyörävalinnoistaan.

En pidä itseäni superharrastajaksi pyöräilyn saralla, vaikka pyöräilen lähes joka päivä. Työmatkat kuljen aina pyörällä kun se on mahdollista. Kesät talvet. Pyörälenkillekin on päästävä, maakuntareissuista puhumattakaan. Minulla on toki muutakin elämää ja muitakin harrastuksia on kuin pelkkää pyöräilyä. 

Jatkuva pyöräkuume on silti koko ajan päällä. Tällä hetkellä molemmat pyöräni on suhteellisen tuoreita, mutta nälkä kasvaa syödessä. Kaluston ja varusteiden hankkimisen osalta olen pyrkinyt pitämään jalat maassa.

Loppusyksystä hankittuun semiläskiin on tullut jo ihan mukavasti kilometrejä. Vanhan pyöräni maximi rengasleveys oli 2,4 tuumaa ja halusin leveämpää rengasta alle, mutten 4-tuumaista fat-kokoa. Semiläskin 2,8-tuumainen rengas on kompromissiratkaisu perinteisen maastopyörän ja läskipyörän renkaan välissä. Lisäksi näissä nykymaastureissa voimansiirto on 1 x 12, jonkatyylistä kaipailisin seuraavaan käyräsarviseenkin.

 

Tämä kesä rullataan ainakin tällä kalustolla. Saa nähdä mitä uutuuksia ensi kesä tuo tullessaan!