Lähtö
Aamu lähti käyntiin Seinäjoen Hyllykalliolla leivän ja mehun voimalla klo 7.30. Jonkun verran piti vielä haalia tavaroita kasaan. Mm. kännykän varavirtalähde on tärkeä värkki näillä pitkillä reissuilla. Vaikka Iphonen akku on talvella uusittu niin se ei silti tahdo riittää yli 8 tunnin reissuihin. Sportstrackerista luovuin pari vuotta sitten ja siirryin Stravaan. Kyllähän itse appi jonkun verran akkua syö kun on koko ajan päällä.
Tarkoitus oli lähteä tasan klo 8. Noin 20 minuuttia meni yli. Noh, ei se ole aina niin tarkkaa. Hyvä tuplatsekata, että kaikki tärkeimmät varusteet tulee mukaan. Yhden CO2-varapatruunan jätin vahingossa kotiin. Olipahan edes yksi ylimääräinen mukana satulalaukussa. Saisi silti aina olla ainakin kaksi täyttä, nyt oli vain yksi vajaa ja yksi täysi.
Reitin olin suunnitellut edellispäivänä valmiiksi: Alavus-Killinkoski-Haapamäki-Keuruu-Multia-Saarijärvi. Multian ja Saarijärven välillä olisi ollut useampi reittivaihtoehto, mutta ajattelin tällä kertaa ajaa lyhimmän kautta. Tuolla reitillä olisi n. 25 kilometriä hiekkatietä, mutta siitähän pyöräni selviää. Onhan se gravel-pyörä!
Alavus
Seinäjoki-Alavus-väli kulki vähän liiankin helposti, Stravan keskituntinopeus näytti 29,5 km/h. Kun kerran oli myötätuuli ja meno tuntui hyvältä niin mikäpäs siinä. Alavudella en tehnyt vielä täydennystä pulloihin, melko vähän kului juomaa tuolla välillä.
Killinkoski
Alavudelta sain lähteä pientä asfalttitietä pitkin kaakon suuntaan Killinkoskelle. Yllättävää kyllä, tuo n. 25 kilometrin osuus tuntui ihmeen pitkältä(?). Sama juttuhan se on autoillessakin, pienillä teillä eteneminen tuntuu hitaalta. Tällä osuudella ylämäkiäkin alkoi olemaan selvästi enemmän. Killinkoski on Pirkanmaan maakunnassa. Olisinhan tästä voinut ottaa Pirkanmaan merkinnäkin, mutta olen päätökseni tehnyt: kaikki maakunnat ajetaan yksi kerrallaan.
Killinkoski on pieni kylä, jossa on ennen ollut paljon monenlaista teollista toimintaa mm. kehruutehdas, makaronitehdas, nauhatehdas yms. Nykyään vanhat teollisuustilat palvelee kulttuurikeskuksena, josta löytyy erilaisia museoita ja taidenäyttelyitä jne.
Haapamäki
Pyöräretken kohokohta oli ehdottomasti Haapamäki. Killinkoskelta Haapamäelle oli n. 40 kilometrin siivu, joten polkemistakin riitti. Joskus useampi vuosi sitten kävin kuvaamassa vanhoja junavaunuja juuri täällä Haapamäellä. Paikka on sillä tavoin erikoinen, että se rakennettiin jo 1800-luvun loppupuolella ja oli merkittävä rautateiden risteysasema aina 1970-luvulle saakka. Täältä hain kaupasta hieman syötävää, olinhan pyöräillyt jo yli 130 kilometriä. Salen pihassa jututin paikallisia miehiä, jotka kertoivat VR:n työntekijöitä olleen Haapamäellä vielä 1960-1970- aikana vielä yli 500 henkilöä, nykyään niitä ei kuulemma ole enää yhtään. Syy rautatieliikenteen hiljentymiseen oli Tampereen-Parkanon-Seinäjoen oikorata valmistuminen vuonna 1971, jolloin Pohjanmaan suunnan liikenne jäi pois Haapamäen asemalta. Lopullisesti se hiljeni pikkuasemaksi, kun rata Jämsänkoskelta Jyväskylään valmistui vuonna 1978. Kylällä näkyy edelleen pystyssä vanhoja VR:n työtekijöille rakennettuja vanhoja rivi- oma- ja kerrostaloja, joista osa on jo rapistunut. Joissakin rakennuksissa ei asu ketään. Harmillista. Onhan Haapamäellä myös Martti Vainion pyörittämä höyryveturipuisto, mutta se näytti olevan vallitsevan tilanteen takia vielä kiinni. Harmitti hieman jälkeenpäin etten ottanut enempää kuvia Haapamäeltä. Hieno paikka, kannattaa pysähtyä jos ajelette lähistöllä!
Keuruu
Keuruun suunnalla alkoi mäkiset osuudet. Vanha koulukaveri, joka oli muutama vuosi sitten siellä ajanut kertoi, että ylämäkivoittoista tietä Keuruulla riittää. Ei ollut kaveri väärässä. Keuruulla oli mäkiä vaikka muille jakaa. Toki ylämäen jälkeen tulee aina alamäki, mutta puuduttavaa touhua tuokin on. Kyllä alamäkeenkin pitäisi jaksaa polkea, välillä ei vaan oikein jaksaisi. Kontrasti Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maastovaihteluihin on esim. että en juurikaan käytä 2 x 10- voimansiirron pienempää eturatasta Etelä-Pohjanmaan alueella juuri ollenkaan. Keuruun seudulla sitä sai jo käyttää ahkerasti.
Keuruu on hienoa seutua. Järviä riittää ja kaupungin keskustakin vaikutti vireältä. Tämä osa Keski-suomesta on jonkin verran tuttua aluetta, kävin mm. armeijan sotilaspoliisikoulutuksen Keuruulla 2000-luvun alkupuolella. Keuruun varuskunta on lakkautettu paikkakunnalta muutama vuosi sitten.
Multia
Keuruulta Multialle tulee matkaa n. 20 kilometriä. Mäkisiä nousuja taas, ei pääse pyöräilijä helpolla täälläkään. Juuri kun pääsin Multian puolelle niin tien varressa oli lähde, minkä muistelin sen olevan Multian itäpuolella, jolloin se ei olisi ollut reitin varrella. Näitä saisi olla tien varsilla enemmänkin! Lähteelle oli tietysti pakko pysähtyä, vaikka molemmat pullot oli melkein täynnä Haapamäeltä ja joita en kovin paljon ollut hörppinyt. Samalla lähti pitkähihaiset osat ajopuvusta pois. Ilman lämpötila oli lähes koko päivän alle 20, joten ei kuuma muttei kylmäkään. Hieman niin kuin maantiepyöräilyn kauden alussa, vaatetuksen valinta on aina hankalaa. Multian keskustan jälkeen Uuraisille johtavan tien ensimmäinen ylämäki alkoi jo hieman tympimään. Tuntui ettei mäellä ole huippua ollenkaan. Moni maantiepyöräilijä on varmasti joskus kokenut saman. Jälkeenpäin tulin siihen johtopäätelmään, että tuo pitkä ylämäki on varmasti ollut juuri se 425 metriä pitkä nousu(!), jonka Strava on tallentanut.
Loppurutistus Saarijärvelle
Multialta selvittyäni pääsin viimeiselle siivulle joka kulki Sahrajärveltä Saarijärvelle, ensin n. 20 kilometriä hiekkatietä ja loput 15 km asfaltilla. Harmikseni heti hiekkatien alussa huomasin kyltin:" kelirikko 22 km". Arghh!!! Tiesin ettei kyseinen tie ollut priimakunnossa, mutta kai sitä nyt jotenkin gravel-pyörällä ajelee! No kyllä ajelikin muttei taaskaan päässyt helpolla. Tien pinnassa oli runsaasti irtohiekkaa ja kuoppia. Itse asiassa viime vuoden heinäkuussa ajoimme pyöräilytapahtuman merkeissä Saarijärveltä isolla porukalla juuri tähän suuntaan samaista tietä. Tien varrella on näkötorni, jonka läheisyydessä on Keski-Suomen korkein kohta: Kiiskilänmäki 268,8 metriä merenpinnan yläpuolella. Kävin tornin juurella venyttelemässä kipeitä kohtia mutten jaksanut kiivetä itse torniin.
Vielä loppurutistus Saarijärvelle hammasta purren huonokuntoisella tiellä, mittarissa tuolloin jo lähes 200 km. Pajupuron kohdalla tie muuttuikin jo asfaltiksi. JES! Loput hörpyt juomapulloista ja kiukulla maaliin.
Se oli siinä. Sitten vaan uutta reissua suunnittelemaan!
Reissun tiedot numeroina:
Reitti:
Seinäjoki-Alavus-Killinkoski-Haapamäki-Keuruu-Multia-Sahrajärvi-Pajupuro-Saarijärvi
Reitin pituus: 216,02 km
Ajoaika:8:26
Kokonaisaika taukoineen: 9:41:29
Lähtö Seinäjoelta klo 8:15
Perillä Saarijärvellä klo 17:55
Keskituntinopeus:25,6 km/h
Maximinopeus:54,4 km/h
Nousumetrit:1820
Maximinousu: 425 m
Aamu lähti käyntiin Seinäjoen Hyllykalliolla leivän ja mehun voimalla klo 7.30. Jonkun verran piti vielä haalia tavaroita kasaan. Mm. kännykän varavirtalähde on tärkeä värkki näillä pitkillä reissuilla. Vaikka Iphonen akku on talvella uusittu niin se ei silti tahdo riittää yli 8 tunnin reissuihin. Sportstrackerista luovuin pari vuotta sitten ja siirryin Stravaan. Kyllähän itse appi jonkun verran akkua syö kun on koko ajan päällä.
Tarkoitus oli lähteä tasan klo 8. Noin 20 minuuttia meni yli. Noh, ei se ole aina niin tarkkaa. Hyvä tuplatsekata, että kaikki tärkeimmät varusteet tulee mukaan. Yhden CO2-varapatruunan jätin vahingossa kotiin. Olipahan edes yksi ylimääräinen mukana satulalaukussa. Saisi silti aina olla ainakin kaksi täyttä, nyt oli vain yksi vajaa ja yksi täysi.
Reitin olin suunnitellut edellispäivänä valmiiksi: Alavus-Killinkoski-Haapamäki-Keuruu-Multia-Saarijärvi. Multian ja Saarijärven välillä olisi ollut useampi reittivaihtoehto, mutta ajattelin tällä kertaa ajaa lyhimmän kautta. Tuolla reitillä olisi n. 25 kilometriä hiekkatietä, mutta siitähän pyöräni selviää. Onhan se gravel-pyörä!
Alavus
Seinäjoki-Alavus-väli kulki vähän liiankin helposti, Stravan keskituntinopeus näytti 29,5 km/h. Kun kerran oli myötätuuli ja meno tuntui hyvältä niin mikäpäs siinä. Alavudella en tehnyt vielä täydennystä pulloihin, melko vähän kului juomaa tuolla välillä.
 |
| Eslan potkukelkkatehdas Kourassa. |
 |
| Alavuden sydänmaan kohdilla. |
 | |||
| Pitkää pitkää suoraa... |
 |
| Taidekeskus Harrin pihamaalla oleva tykki. |
Killinkoski
Alavudelta sain lähteä pientä asfalttitietä pitkin kaakon suuntaan Killinkoskelle. Yllättävää kyllä, tuo n. 25 kilometrin osuus tuntui ihmeen pitkältä(?). Sama juttuhan se on autoillessakin, pienillä teillä eteneminen tuntuu hitaalta. Tällä osuudella ylämäkiäkin alkoi olemaan selvästi enemmän. Killinkoski on Pirkanmaan maakunnassa. Olisinhan tästä voinut ottaa Pirkanmaan merkinnäkin, mutta olen päätökseni tehnyt: kaikki maakunnat ajetaan yksi kerrallaan.
Killinkoski on pieni kylä, jossa on ennen ollut paljon monenlaista teollista toimintaa mm. kehruutehdas, makaronitehdas, nauhatehdas yms. Nykyään vanhat teollisuustilat palvelee kulttuurikeskuksena, josta löytyy erilaisia museoita ja taidenäyttelyitä jne.
 |
| Traktorin imussa. Yllättävän taloudellista polkemista. |
 |
| Ennen Killinkoskea oli näitä hienoja mutkaisia pikkuteitä. |
 | ||||||||
| Killinkosken vanha tehdasalue. |
 |
| Killinkosken kirkko. Auringonvalo kuvaa otettaessa oli kerrankin oikeaan suuntaan! |
 |
| Killinkosken megamarketti. |
Haapamäki
Pyöräretken kohokohta oli ehdottomasti Haapamäki. Killinkoskelta Haapamäelle oli n. 40 kilometrin siivu, joten polkemistakin riitti. Joskus useampi vuosi sitten kävin kuvaamassa vanhoja junavaunuja juuri täällä Haapamäellä. Paikka on sillä tavoin erikoinen, että se rakennettiin jo 1800-luvun loppupuolella ja oli merkittävä rautateiden risteysasema aina 1970-luvulle saakka. Täältä hain kaupasta hieman syötävää, olinhan pyöräillyt jo yli 130 kilometriä. Salen pihassa jututin paikallisia miehiä, jotka kertoivat VR:n työntekijöitä olleen Haapamäellä vielä 1960-1970- aikana vielä yli 500 henkilöä, nykyään niitä ei kuulemma ole enää yhtään. Syy rautatieliikenteen hiljentymiseen oli Tampereen-Parkanon-Seinäjoen oikorata valmistuminen vuonna 1971, jolloin Pohjanmaan suunnan liikenne jäi pois Haapamäen asemalta. Lopullisesti se hiljeni pikkuasemaksi, kun rata Jämsänkoskelta Jyväskylään valmistui vuonna 1978. Kylällä näkyy edelleen pystyssä vanhoja VR:n työtekijöille rakennettuja vanhoja rivi- oma- ja kerrostaloja, joista osa on jo rapistunut. Joissakin rakennuksissa ei asu ketään. Harmillista. Onhan Haapamäellä myös Martti Vainion pyörittämä höyryveturipuisto, mutta se näytti olevan vallitsevan tilanteen takia vielä kiinni. Harmitti hieman jälkeenpäin etten ottanut enempää kuvia Haapamäeltä. Hieno paikka, kannattaa pysähtyä jos ajelette lähistöllä!
 | |
| Haapamäen asema. Edelleen käytössä muttei niin ruuhkainen kuin ennen. |
 |
| Höyryveturi aseman vieressä. |
 |
| Vanhoja junavaunuja. |
 |
| Kummelin "työkoneiden arvonta"- pätkästä tuttu resiina. Istuinosa muistuttaa kovasti silityslautaa. |
Keuruu
Keuruun suunnalla alkoi mäkiset osuudet. Vanha koulukaveri, joka oli muutama vuosi sitten siellä ajanut kertoi, että ylämäkivoittoista tietä Keuruulla riittää. Ei ollut kaveri väärässä. Keuruulla oli mäkiä vaikka muille jakaa. Toki ylämäen jälkeen tulee aina alamäki, mutta puuduttavaa touhua tuokin on. Kyllä alamäkeenkin pitäisi jaksaa polkea, välillä ei vaan oikein jaksaisi. Kontrasti Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maastovaihteluihin on esim. että en juurikaan käytä 2 x 10- voimansiirron pienempää eturatasta Etelä-Pohjanmaan alueella juuri ollenkaan. Keuruun seudulla sitä sai jo käyttää ahkerasti.
Keuruu on hienoa seutua. Järviä riittää ja kaupungin keskustakin vaikutti vireältä. Tämä osa Keski-suomesta on jonkin verran tuttua aluetta, kävin mm. armeijan sotilaspoliisikoulutuksen Keuruulla 2000-luvun alkupuolella. Keuruun varuskunta on lakkautettu paikkakunnalta muutama vuosi sitten.
 |
| Hieno rautatiesilta Haapamäen ja Keuruun välillä. |
 |
| Keuruun vanha kirkko. Rakennettu 1756, ikää siis yli 250 vuotta. |
 |
| Keuruun järvimaisemaa. |
 |
| Keuruun tiilestä rakennettu "uusi" kirkko. |
Multia
Keuruulta Multialle tulee matkaa n. 20 kilometriä. Mäkisiä nousuja taas, ei pääse pyöräilijä helpolla täälläkään. Juuri kun pääsin Multian puolelle niin tien varressa oli lähde, minkä muistelin sen olevan Multian itäpuolella, jolloin se ei olisi ollut reitin varrella. Näitä saisi olla tien varsilla enemmänkin! Lähteelle oli tietysti pakko pysähtyä, vaikka molemmat pullot oli melkein täynnä Haapamäeltä ja joita en kovin paljon ollut hörppinyt. Samalla lähti pitkähihaiset osat ajopuvusta pois. Ilman lämpötila oli lähes koko päivän alle 20, joten ei kuuma muttei kylmäkään. Hieman niin kuin maantiepyöräilyn kauden alussa, vaatetuksen valinta on aina hankalaa. Multian keskustan jälkeen Uuraisille johtavan tien ensimmäinen ylämäki alkoi jo hieman tympimään. Tuntui ettei mäellä ole huippua ollenkaan. Moni maantiepyöräilijä on varmasti joskus kokenut saman. Jälkeenpäin tulin siihen johtopäätelmään, että tuo pitkä ylämäki on varmasti ollut juuri se 425 metriä pitkä nousu(!), jonka Strava on tallentanut.
 |
| Multian lähde tien varressa. Oli muuten virkistävää ja kylmää vettä! |
 | |
| Multian taksitolppa. |
 |
| Multian kirkko. Kirkoista tulee melkein aina otettua kuvia kun joka pitäjässä on erilainen arkkitehtuuri. |
Loppurutistus Saarijärvelle
Multialta selvittyäni pääsin viimeiselle siivulle joka kulki Sahrajärveltä Saarijärvelle, ensin n. 20 kilometriä hiekkatietä ja loput 15 km asfaltilla. Harmikseni heti hiekkatien alussa huomasin kyltin:" kelirikko 22 km". Arghh!!! Tiesin ettei kyseinen tie ollut priimakunnossa, mutta kai sitä nyt jotenkin gravel-pyörällä ajelee! No kyllä ajelikin muttei taaskaan päässyt helpolla. Tien pinnassa oli runsaasti irtohiekkaa ja kuoppia. Itse asiassa viime vuoden heinäkuussa ajoimme pyöräilytapahtuman merkeissä Saarijärveltä isolla porukalla juuri tähän suuntaan samaista tietä. Tien varrella on näkötorni, jonka läheisyydessä on Keski-Suomen korkein kohta: Kiiskilänmäki 268,8 metriä merenpinnan yläpuolella. Kävin tornin juurella venyttelemässä kipeitä kohtia mutten jaksanut kiivetä itse torniin.
Vielä loppurutistus Saarijärvelle hammasta purren huonokuntoisella tiellä, mittarissa tuolloin jo lähes 200 km. Pajupuron kohdalla tie muuttuikin jo asfaltiksi. JES! Loput hörpyt juomapulloista ja kiukulla maaliin.
Se oli siinä. Sitten vaan uutta reissua suunnittelemaan!
 |
| Näitä kylttejä riitti, valitettavasti.. |
 |
| Jossakin Multian ja Saarijärven rajalla. |
 |
| Kiiskilänmäen näkötorni. Keski-Suomen korkein kohta 268,8 merenpinnan yläpuolella. |
 |
| Saarijärven kirkko. |
Reitti:
Seinäjoki-Alavus-Killinkoski-Haapamäki-Keuruu-Multia-Sahrajärvi-Pajupuro-Saarijärvi
Reitin pituus: 216,02 km
Ajoaika:8:26
Kokonaisaika taukoineen: 9:41:29
Lähtö Seinäjoelta klo 8:15
Perillä Saarijärvellä klo 17:55
Keskituntinopeus:25,6 km/h
Maximinopeus:54,4 km/h
Nousumetrit:1820
Maximinousu: 425 m
 |
| Stravaan piirtynyt kartta. |
 |
| Pirkanmaan ja Keski-Suomen rajalla. |
Kommentit
Lähetä kommentti